Neljäkymmentä urallaan erinomaisesti menestynyttä naista kokoontui Keskuskauppakamarin mentorointiohjelman starttitilaisuuteen. Jokainen kertoi mitä ohjelmalta hakee. No, mitä ohjelmalta haettiin? Uutta näkökulmaa. Sitä haettiin sekä elämään että johtamiseen.

Naisjohtajien puheenvuoroissa tuli näkyviin ajatus uran tai elämän taitekohdasta. Joku kaipaisi tukitoimista liiketoimintavastuuseen. Toinen totesi olevansa työuransa puolessa välissä. Kolmas päivitteli sitä, että oli ollut kovin pitkään samanlaisissa tehtävissä. Ehkä nyt olisi sopiva aika tehdä jotain muuta?

Erittäin moni halusi altistua uusille näkökulmille – erityisesti oman alansa ulkopuolelta.

Toki ohjelman osallistujat halusivat kehittyä johtajina, oppia lisää tehokkaasta johtoryhmätyöskentelystä. Myös hallitustehtävät kiinnostivat. Ja verkostoituminen. Näitä vastauksia osasin odottaa.

Sen sijaan en osannut odottaa vastausta, joka toistui usein. Naiset toivoivat, että joutuisivat ohjelman myötä hankaliin, haastaviin tilanteisiin. Miksi? Koska osallistujat kokivat olevansa parhaimmillaan vaikeissa tilanteissa. Muutama totesi jopa vaipuvansa laiskuuteen elleivät haasteet olleet todella suuria.

Vastaukset toivat mieleeni vanhan sanonnan siitä, että ihmisiä on kahdenlaisia. On niitä, jotka tulevat ilalla töistä kotiin ja sanovat, että tänään oli hyvä päivä, koska ei tapahtunut mitään erityistä. Ja sitten on niitä, jotka sanovat, että tänään oli karmea päivä, koska ei tapahtunut mitään erityistä. Naisjohtajat tuntuvat kuuluvan jälkimmäiseen porukkaan.

Kun katsoo maailman ja Suomen taloutta, voi todeta, että ohjelman osallistujat varmasti tulevat työurallaan saamaan sitä mitä tilaavat eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita.