Perustuslakituomioistuin?

Irtautuuko kansanedustaja poliittisesta roolistaan astuessaan Perustuslakivaliokunnan ovesta sisään? En ole varma.

Kysymys on ajankohtainen EU:n kriisirahaston päätöksentekoa koskevan kiistan vuoksi. Kun tuli tieto, että rahojen maksua liittyvät päätökset tehtäisiin EU:ssa määräenemmistöpäätöksillä, perustuslakivaliokunta terhakoitui. Se pyysi lausunnon tai pari ja ratkaisi asian tuosta noin vaan. Päätöksentekoa ei hidastanut se, että kaikki yksityiskohdat eivät olleet tiedossa.

Voi olla, että päätöksentekoa siivitti viileä harkinta, perustuslain syvällinen sisäistäminen, aiempien ratkaisujen osaaminen sekä tulkintatradition tunteminen. Voi myös olla, että opposition pelko motivoi ratkaisua.

Perustuslain toteutumista voidaan valvoa kahdella tapaa. Joko maassa on perustuslakituomioistuin, joka antaa lausuntoja lakien ja kansainvälisten sopimusten perustuslainmukaisuudesta. Tai maassa on perustuslakivaliokunta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa perustuslain toteutumista valvovat tuomarit. Toisessa poliitikot.

Suomessa on käytössä jälkimmäinen malli. Tämä tarkoittaa samat henkilöt, jotka säätävät lakeja arvioivat niiden perustuslaillisuutta.

Suomen järjestelmän erityispiirre on perustuslakiprofessoreiden suuri valta. Kun kansanedustajat tietävät, että heidän toimintansa on suurennuslasin alla, he turvautuvat ulkopuolisiin asiantuntijoihin, jotka yleensä ovat proffia.

Ongelma on se, että professoreista tulee helposti asian ratkaisijoita. Jos asiantuntijat sanovat a, on perustuslakivaliokunnan vaikea sanoa b.

Eikö olisi parempi, että perustuslaillisuuden ratkaisisivat tuomarit eivätkä poliitikot tai professorit? Eikö olisi aika pohtia perustuslakituomioistuimen soveltuvuutta Suomeen?

Presidentti ja perustuslaki

Yksi tapa tulkita perustuslakia on lukea mitä siihen on kirjoitettu. (Muitakin tapoja tuntuu olevan.) Perustuslaki toteaa, että EU asiat kuuluvat pääministerille. Siispä EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Lissabonin sopimus ei muuttanut Suomen perustuslakia. Se muutti Euroopan unionin toimintaa.

Aiemmin EU:n jäsenmaiden huippukokous – niin sanottu Eurooppa Neuvosto – oli epävirallinen kokous. Kokouksella ei ollut virallista institutionaalista asemaa. Kokouksen epävirallisesta luonteesta johtuen Presidentin kanslia saattoi argumentoida, että kyseessä ei ollut virallinen EU-kokous (joka olisi kuulunut pääministerille) vaan epävirallinen valtionpäämiesten kokous, jossa usein käsiteltiin Suomen tasavallan presidentille kuuluvia ulkopoliittisia kysymyksiä.

Lissabonin sopimuksen astuminen voimaan muutti tilanteen. Eurooppa Neuvostosta tuli virallinen EU-instituutio. Tämän muutoksen myötä kokouksen luonne muuttui. Se ei enää ole epävirallinen valtionpäämiesten kokous. Se on virallinen EU-kokous, johon osallistuminen kuuluu Suomen pääministerille.

Mikäli Suomen tasavallan presidentti osallistuu kokoukseen tulevaisuudessa, hän rikkoo perustuslakia. Näin yksinkertaista se on.