Tafta

Kannattaako ulkoministerin tehdä aloitteita, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia tulla nopeasti hyväksytyksi? Alex Stubb ehdotti alkuvuodesta Lontoossa, että Yhdysvaltain ja Euroopan välille perustettaisiin vapaakauppa-alue (Transatlantic Free Trade Area – TAFTA). Aloite sai ristiriitaisen vastaanoton.

Kriitikot totesivat, että aloitteella ei ole mahdollisuuksia mennä läpi. Syitä on lukemattomia. Niin kauan kun EU ei ole valmis luopumaan yhteisestä maatalouspolitiikasta, ei vapaakauppasopimusta voida solmia. Niin kauan kun Dohan neuvottelukierrosta pidetään hengissä, eivät Eurooppa ja USA voi lähteä sooloilemaan. Niin kauan kun Obamalla on kädet täynnä muita hommia, ei uuteen kunnianhimoiseen hankkeeseen haluta tarttua. Ja sitäpaitsi: sanat Eurooppa ja vapaakauppa eivät oikein kuulu Obaman sanavarastoon.

Kannattajat katsovat, että jokaisen aloitteen ei tarvitse johtaa suoraan toimintaan. Tärkeää on myös maalata visio haluttavasta tulevaisuudesta. Stubbin visiossa USA ja Eurooppa toimivat niin kuin saarnaavat: vapaakaupan puolesta muille tietä näyttäen.

Jos monenkeskinen kauppajärjestelmä sakkaa nykyistä(kin) pahemmin, ovat uudet ajatukset tarpeen. Jos Kiinan nousu on vielä nopeampaa kuin nyt ajatellaan, ovat uudet ajatukset tarpeen.

Alex kuuluu siihen harvalukuiseen ulkoministerien joukkoon, jolla on sanottavaa aikamme suuriin kysymyksiin. Tämä tekee hänestä kiinnostavan ja relevantin kansainvälisessä yhteistyössä. Näin siitä huolimatta, että kaikkia hänen ajatuksiaan ei panna heti täytäntöön.

Barack painaa päälle

Olen Barack Obama fani – kuten aiemmista jutuista on ehkä käynyt selväksi. Kannatan Obamaa siksi, että USA tarvitsee uuden alun puhtaalta pöydältä. Obama voi yhdistää amerikkalaisia ja antaa raikkaan ja rakentavan kuvan Amerikasta ulkomaailmalle.

Kaikki eivät ole samaa mieltä. Vietin reilun päivän Kenraali Wesley Clarkin kanssa jokin aika sitten. Hän oli sitä mieltä, että ”huonoon jamaan ajautuneiden lasten ja nuorten auttaminen ei anna riittävää kokemusta Yhdysvaltain johtamiseen.”

Clark on tietysti oikeassa, mutta minulla on tunne siitä, että Obama on luonnollinen johtaja. Luonnollinen johtajuus tarkoittaa sitä, että ihmiset tuntevat vetoa ja luottamusta jonkun persoonaa kohtaa. Ongelma on, että emme tiedä onko luonnollinen johtajuus vain ulkokuorta vai ei.

Amerikkalaiset arvioivat asioita usein rahassa. Rahalla mitattuna Obamalla menee lujaa. Juuri julkaistujen tietojen mukaan kampanjalla on kasassa yli 25 miljoonaa dollaria. Tämä on tietenkin amerikkalaisessa mittakaavassa pelkkä alkupala: vakavasti otettava kandidaatti tarvitsee kampanjan aikana yli sata miljoonaa dollaria ehkä jopa kaksi.

Merkittävää Obaman rahankeruussa on se, että rahaa tulee suurelta määrältä ”tavallisia ihmisiä”. Yli satatuhatta ihmistä on lahjoittanut rahaa. Lahjoittajista liki 90 prosenttia antaa ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaalle.

Myös kannatusluvun näyttävät hyviltä. Viime kuussa Obama oli 12 prosenttiyksikköä Hillary Clintonia jäljessä. Nyt ero on kaventunut viiteen prosenttiin. Clintonia kannattaa 36 ja Obamaa 31 prosenttia demokraattien äänestäjistä.