Niinistö ja Lipponen: Murroksen miehet

Presidentinvaaleihin ilmoittautuneet Lipponen ja Niinistö ovat viime murroksen miehiä. Onko heillä annettavaa tämän kertaiseen käännekohtaan maailman politiikassa ja taloudessa?

Lipponen ja Niinistö olivat nostamassa Suomea viime lamasta. Nyt he ovat valmiita johtamaan Suomea tästä murroksesta eteenpäin. Onko heistä siihen?

Niinistön vahvuus on taloudellinen realismi. Heikkous on taipumus kamreerimaiseen näkemykseen.

Lipposen vahvuus on eurooppalaisuus. Heikkous on vanhentunut maailmankuva. Eurooppa on oleellisesti muuttunut Lipposen ajoista.

Tulevina kuukausina näemme, kumpi valtiomiehistä pystyy tuottamaan selkeämmän näkemyksen muuttuneesta maailmasta ja Suomen paikasta siinä. Saamme hyvät vaalit.

Paavon lista

En ole Paavo Lipposen intellektuellilistalla. Toisaalta hän ei ole myöskään minun listallani.

Olen pitänyt Paavoa erinomaisena poliittisena johtajana, mutta en suurena ajattelijana.

Lipposen suhtautuminen käsitteisiin uusliberalismi ja sosialismi kuvaa hyvin hänen ajattelunsa poliittisuutta. Hän tyrmää professori Heikki Patomäen väitteen, että uusliberalismi murtautui Suomeen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituskauden aikana. Lipposen mukaan kysymys ei ollut uusliberalismista vaan siirtymisestä siihen sosialismiin, jota hän peräänkuulutti 1970-luvulla. (Lipponen sanoi tämän Arto Nybergin haastattelussa 19.5.2008.)

Patomäki on yleensä väärässä asiassa kuin asiassa, mutta tässä hän on lähempänä totuutta kuin Lipponen. Suomalainen hyvinvointivaltio oli syöksykierteessä siksi, että se oli alkanut lähestyä sosialismia. Se pelastettiin avaamalla suomalainen yhteiskunta ja talous kilpailulle. Jos tämä ei ollut uusliberalismia niin puhutaan sitten vain taloudellisesta liberalismista