Ovatko Naton päivät luettu?

Maailmanhistorian menestyksellisintä sotilasliittoa uhkaa repeytyminen. Miten Suomen tulisi tilanteeseen reagoida?

Olen kannattanut Nato jäsenyyttä 1990-luvulta saakka, mutta nyt analyysini on mennyt uusiksi. Seitsemänkymmentä vuotta täyttävä Nato on elämänsä kriisissä.

Naton tulevaisuutta uhkaavat Trumpin politiikka, Brexit, nationalismin voimakas nousu ja sosialismin suuri suosio.

Trumpin politiikka ei vielä ole heikentänyt Naton sotilaallista ulottuvuutta. Tulevaisuudessa näin voi käydä. Yhdysvallat on kiinnostuneempi strategisesta kilpailusta Kiinan kanssa kuin Euroopasta.

Brexit synnyttää valtakilpailun isojen eurooppalaisten valtioiden kesken. Italian, Puolan ja Unkarin populistit lähestyvät Kiinaa ja Venäjää. Britannian ja USA:n sosialistit (joiden suosio on kasvanut erityisesti nuorten keskuudessa) eivät kannata Natoa tai sotilaallista voimaa. Vihreät ovat valmiita kieltämään sotilashankinnat USA:sta, jos se ei allekirjoita Pariisin ilmastosopimusta. Saksa ei ole valmis nostamaan sotilaallista profiiliaan. Ranska ei ole kiinnostunut pohjoisen Euroopan puolustuksesta.

Epävarmuuksia on paljon. Mitä Suomen pitäisi tehdä?

Ensiksi meidän pitää vahvistaa sotilaallista kolmikantaa Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Tämän perusta on toukokuussa 2018 allekirjoitettu ”trilateral statement of intent (SOI)”. Aiemmin allekirjoitettu isäntämaasopimus kuuluu myös tähän pakettiin.

Toiseksi meidän on pyrittävä luomaan läheisempi sotilaallinen yhteistyö Norjan kanssa. Tämä vahvistaa Pohjolan puolustuksen uskottavuutta ja tiivistää Suomen, Ruotsin ja Naton yhteistyötä entisestään.

Kolmanneksi meidän on luotava visio Trumpin jälkeiselle yhteistyölle USA:n ja Euroopan välillä. Tähän visioon tulisi kuulua sekä kauppasuhteiden että turvallisuuspoliittisten suhteiden uudelleen järjestäminen. Mikäli nämä suhteet lähtevät kehittymään hyvään suuntaan, tulisi Suomen mennä mukaan uuteen Natoon.

Vuori tuli Muhammedin luo – Nato Helsingissä

Yleensä Muhammed joutuu menemään vuoren luo. Nyt kuitenkin kävi niin, että vuori tuli Muhammedin luo. Kun Suomi ei liittynyt Natoon, Nato tuli Helsinkiin.

Naton pääsihteeri ja Tasavallan Presidentti Tarja Halonen puhuivat sävyisästi samassa kokouksessa Helsingin Kalastajatorpalla. Tilaisuuden isäntinä toimivat EU:n ulkoministereiden dynaaminen duo eli Carl Bildt ja Alexander Stubb.

Kyseessä oli ensimmäinen korkeaa kansainvälistä tasoa edustanut turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomessa tällä vuosisadalla. Sen sijaan, että olisi käyty keskustelua Suomen erityisasemasta, puhuttiin kansainvälisestä turvallisuudesta ja eri instituutioiden roolista turvallisuuden parantamisesta. Toisin sanoen, Suomi oli hetken turvallisuuspoliittisen keskustelun valtavirrassa. Ei sen marginaalissa.

Kokous oli merkittävä myös siksi, että se näytti kuinka avoimen keskusteleva nykypäivän Nato on. Paikalle oli kutsuttu erilaisia näkökulmia edustavia henkilöitä Suomesta ja Suomen ulkopuolelta. Minkäänlaisesta indotkrinaatiosta ei ollut kysymys.

Ulkoministerit Bildt ja Stubb toivat raikkaan tuulahduksen suomalaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Hyvä Kalle! Hyvä Alex!