Trump + Brexit = (Reagan + Thatcher)2

Trump ja Brexit muuttavat maailmantalouden suuntaa kuten Thatcher ja Reagan aikanaan. Tällä kertaa meno on vain paljon rajumpaa ja riskialttiimpaa. Tässä arvailua siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Trumpin talouspolitiikka tulee koostumaan massiivisista veronalennuksista, sääntelyn purkamisesta, suurista investoinneista infrastruktuuriin, vapaakaupan kahlitsemisesta ja valtion vauhdikkaasta velkaantumisesta. Kun muistetaan, että Britannia hakee samaan aikaan kilpailukykyä EU:n ulkopuolella, on odotettavissa suuria muutoksia sekä talouspolitiikkaan että rahapolitiikkaan. Yhdellä lauseella ilmaistuna: suuri rahapoliittinen kokeilu alkaa olla länsimaissa ohitse, nyt alkaa suuri finanssipoliittinen kokeilu. Kiinnittäkää turvavyöt.

Mitä tämä kokeilu pitää sisällään?
Tulemme todennäköisesti Yhdysvalloissa näkemään merkittäviä tai hurjia veronalennuksia sekä yhteisö- että ansiotuloveroon. Trumpin avustajat ovat puhuneet viidentoista prosentin yhteisöverosta. Samaan aikaan tulemme näkemään suuria investointeja teihin, lentokenttiin, siltoihin. Saamme siis Reaganin veronkevennykset ja Rooseveltin New Dealin samaan aikaan. Eikä siinä kaikki. Monikansallisille yrityksille tarjotaan veroporkkana voittojen kotiuttamiseen ulkomailta. Nämä toimenpiteet tuovat lisää dynamiikkaa talouteen. Mutta mitä tapahtuu, koroille, dollarin kurssille ja velkavuorelle? No, näistä asioista ei Trumpin leirissä näytetä murehtivan: ”Kasvu hoitaa.”

Entä kauppapolitiikka? Kiinalaisten tuotteiden ”polkumyynti” pannaan aisoihin (kuten teräksen). TTP on kuollut ja todennäköisesti myös TTIP. On toki mahdollista, että Trump haluaa tehdä kauppapoliittisen liiton Euroopan kanssa Kiinaa vastaan. Tässä tapauksessa jonkinlainen TTIP syntyisi. Realistisempi vaihtoehto on, että Washington tekee vapaakauppasopimuksen Britannian kanssa. Se olisi huomattavasti helpompi myydä poliittisesti kuin uusi monenkeskinen sopimus. Sitä paitsi Obama siirsi Britannian jonon hännille. Jo pelkästään tästä syystä Trump saattaa haluta nostaa Britannian jonon ykköseksi. Monet ovat ehtineet jo veikata, että Trumpin uusi politiikka pelastaa Lontoon Cityn. Financial Times otsikoi ”Trump to make the City Great Again.”

Venäjän kanssa Trump tekee todennäköisesti diilin: rauha Syyriaan, välirauha Ukrainaan, pakotteet lievemmiksi ja NATOn laajentumiselle stoppi. Suomi hyötyy liennytyksestä taloudellisesti, mutta joutuu haastavaan paikkaan ulkopoliittisesti. Tähän saakka olemme kuvitelleet, että voimme tarpeen tullen livahtaa Natoon. Tämä tuskin on Trumpin maailmassa mahdollista.

Talouspolitiikassa tulemme huomaamaan pian, että yhteisöverokantamme ei enää ole kilpailukykyinen. Tulemme huomaamaan, että velkaantuminen ei enää pelota USA:ssa eikä Britanniassa. Tulemme huomamaan, että populistit vahvistuvat kaikkialla siellä, missä keskiluokka ei usko parempaan huomiseen.

Jos Trump onnistuu saamaan USA:n talouteen vauhtia, joutuu Suomi pohtimaan talouspolitiikkaansa uudestaan jo ensi keväänä. Jos Trump ajaa maailman talouden alas jyrkänteen reunalta, joutuu Suomi pohtimaan talouspolitiikkaansa uudelleen jo ensi keväänä.

Jos joku väittää, että tämä ei koske meitä, hän on väärässä. Anglosaksinen kapitalismi muuttaa muotoaan, ja muun maailman on siihen sopeuduttava.

EU:n ongelmat

”EU:lla on vain neljä ongelmaa.” Näin virkkoi aamukahvilla entinen Itävallan suurlähettiläs Wendelin Ettmayer. Huono uutinen on se, että nämä ovat kaikki perustavaalaatua olevia fundamentaalisia ongelmia.

Ensimmäinen on epäselvä suvereniteetti. Valtaa on siirretty kansallisvaltiolta EU:lle, mutta selkeää uutta mallia ei ole löydetty.

Toinen on legitimiteetti. Nuorisotyöttömyys, talouskasvun puute ja tulevaisuusnäköalan katoaminen eivät ole omiaan vahvistamaan EU:n legitimiteettiä ainakaan kriisimaissa.

Kolmas ongelma on metodi. Jean Monet uskoi, että kun integroidaan yksi politiikan alue, se johtaa integraatioon seuraavalla (ja sitä seuraavalla) politiikan lohkolla. Uusfunktionalistit käyttivät tästä nimitystä ”spillover”. Tänään näyttää pikemminkin siltä, että yhden politiikan alueen integroiminen synnyttää disintegraatiota muualla.

Neljäs ongelma on retoriikan ja todellisuuden välinen kuilu. Niin kauan kuin talous kasvoi ja EU kehittyi ei tavoitteellinen kielenkäyttö ollut suuri ongelma. Nyt ”rauhanprojektiretoriikka” ja katumellakoiden todellisuus lyövät toisiaan korville.

Miten tästä on mahdollista päästä eteenpäin? Minulle tulee mieleen kolme lääkettä.

Ensiksi, meidän tulee pyrkiä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen populistien kanssa. Näin saamme aikaan linnarauhan. Toiseksi, meidän on löydettävä ratkaisu, jolla Britannia saadaan pidettyä mukana EU:ssa. Näin saamme aikaan kompromissin liittovaltion ja valtioliiton kannattajien välillä. Kolmas, EU:n on haettava kasvua vapaakaupan kautta. Vapaakauppasopimus Kanadan kautta nopeasti valmiiksi, jotta sitä voidaan käyttää pohjana USA:n kanssa solmittavaan sopimukseen.

1980-luvulla Euroopan pelasti sopimus Euroopan sisäisestä vapaakaupasta eli vuonna 1986 allekirjoitettu yhtenäisasiakirja (eli Single European Act). Nyt Euroopan voi pelastaa ulkoinen vapaakauppa. Kyllä Chydenius oli oikeassa.