Kuriliberalismi jyrää

Saksa pakottaa euroalueen seuraamaan tiukkaa talouskuria. Suomessakin haikallaan kuria markkinoiden toimintaa. Olemme siirtyneet kuriliberalismin aikaan.

1990-luku oli uusliberalismin aikaan. Silloin purettiin sääntelyä, alennettiin veroja ja uskottiin taloudellisiin kannustimiin. Nyt eletään kuriliberalismin aikaa. Sääntelyä lisätään, veroja nostetaan ja uskotaan palkan alennuksiin.

Kuriliberalismi on oma käännökseni saksalaiselle Ordoliberalismille. Englanniksi sopiva käännös on mielestäni order-liberalism. (Ehdotin sitä New York Times lehden kolumnissa joitakin päiviä sitten.) Keskeistä on markkinatalous,jonka toimintaa valtio ohjaa vahvalla regulaatiolla.

Ajattelutavan juuret ovat 1930-luvun Saksassa. Valta-asemaan ajattelutapa nousi toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Sekä saksan talousihmettä että saksalaisten rakastamaa sosiaalista markkinataloutta pidetään kuri-liberalismin ilmentyminä.

Paras selvitys kuriliberalismin historiallisista juurista on: Sebastian Dullen and Ulrike Guerot, The Long Shadow of Ordoliberalism: Germany’s approach to Eurocrisis. Löytyy googlaamalla.

Kuriliberalismin keskeiset ovat ovat:
1. Tiukka talouskuri
2. Hintojen vakaus
3. Tinkimättömän itsenäinen keskuspankki
4. Armoton kartellien ja monopolien metsästys
5. Voimakas markkinoiden sääntely

Ajattelutapa eroaa sekä ranskalaisesta dirigismistä että anglo-amerikkalaisesta uusliberlismista. Positiivista kuriliberalismissa on sen periaatteellinen sitoutuminen taloudelliseen liberalismiin. Kokonaan toinen juttu on, murtaako kuriliberalismi käytännössä pikku hiljaa vapaan markkinatalouden pohjan.

Paavon lista

En ole Paavo Lipposen intellektuellilistalla. Toisaalta hän ei ole myöskään minun listallani.

Olen pitänyt Paavoa erinomaisena poliittisena johtajana, mutta en suurena ajattelijana.

Lipposen suhtautuminen käsitteisiin uusliberalismi ja sosialismi kuvaa hyvin hänen ajattelunsa poliittisuutta. Hän tyrmää professori Heikki Patomäen väitteen, että uusliberalismi murtautui Suomeen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituskauden aikana. Lipposen mukaan kysymys ei ollut uusliberalismista vaan siirtymisestä siihen sosialismiin, jota hän peräänkuulutti 1970-luvulla. (Lipponen sanoi tämän Arto Nybergin haastattelussa 19.5.2008.)

Patomäki on yleensä väärässä asiassa kuin asiassa, mutta tässä hän on lähempänä totuutta kuin Lipponen. Suomalainen hyvinvointivaltio oli syöksykierteessä siksi, että se oli alkanut lähestyä sosialismia. Se pelastettiin avaamalla suomalainen yhteiskunta ja talous kilpailulle. Jos tämä ei ollut uusliberalismia niin puhutaan sitten vain taloudellisesta liberalismista