Vaikea olla ylpeä…

Haluaisin mielelläni olla ylpeä suomalaisesta arkkitehtuurista, mutta se on vaikeaa. Vietettyäni muutaman päivän katsellen suomalaista nykyarkkitehtuuria päädyin arvioon: ”korkealaatuista, mutta ikävystyttävää”.

Tutustuin loman aikana Helsingin moderniin arkkitehtuuriin sekä teoriassa että käytännössä.

Teoriaosaan kuului tutustuminen Rakennustaiteen museon näyttelyyn ”Kaupunkikoti. Pääkaupunkiseudun uutta arkkitehtuuria.” Mielenkiintoista. Steriiliä. Mutta ei sävähdyttävää. Inhimillinen ulottuvuus puuttui. Samoin jännittävät uudet ratkaisut. Vaikka eteenpäin on menty, ei 70-luvun laatikkomodernismista ole vieläkään kokonaan päästy.

Käytäntöön kuului tutustuminen Helsingin uuteen rantarakentamiseen. Ruoholahti on kiinnostava kanavineen. Keskeneräinen Eiranranta vaikuttaa ahtaalta ja teolliselta. Aurinkolahti sijoittuu loistokkaasti meren rantaan. Runsaammalla puiden ja ruohikkojen käytöllä siitä voisi tulla uusi Tapiola: asuntoalue, jota tultaisiin katsomaan maailman ääristä. (Paikallisen kahvilanomistajan mukaan ulkomaisia arkkitehtiryhmiä käy tutustumassa alueeseen – mutta houkutteleeko heitä Suomen mennyt maine vai uudet asuntoalueet. Veikkaisin edellistä.)

Yhteinen ongelma uusilla asuntoalueille on pohjakerros. Joko se on suunniteltu varastoiksi taikka liiketilaksi. Ensimmäisessä tapauksessa umpiseinät pilaavat tunnelman pihalla ja kadulla. Toisessa tapauksessa kaupat ja kahvilat menevät konkurssiin jo ensimmäisen vuoden aikana. Tilalle tulee marketti, joka teippaa ikkunat umpeen.

Uskon Pekka Korpiseen, joka sanoo, että kukoistavia pienkauppoja Helsinkiin syntyy vasta sitten kun asumistiheys niemellä on paljon nykyistä tiheämpi. Nykyiset asiakasmäärät eivät yksinkertaisesti riitä. Toinen syy pienyrittäjyyden huonoon tilaan on tietenkin verotus ja sosiaaliturvamaksut, mutta se on toinen juttu.

Helsingin arkkitehtuuri elää tärkeää aikaa: rannat vapautuvat asutuskäyttöön ja Töölönlahden aluetta rakennetaan. Nyt tarvitaan parempaa kaavoitusta ja parempaa arkkitehtuuria. Nykyinen on laadukasta, mutta se ei vielä riitä.

Vaikea olla ylpeä…

Haluaisin mielelläni olla ylpeä suomalaisesta arkkitehtuurista, mutta se on vaikeaa. Vietettyäni muutaman päivän katsellen suomalaista nykyarkkitehtuuria päädyin arvioon: ”korkealaatuista, mutta ikävystyttävää”.

Tutustuin loman aikana Helsingin moderniin arkkitehtuuriin sekä teoriassa että käytännössä.

Teoriaosaan kuului tutustuminen Rakennustaiteen museon näyttelyyn ”Kaupunkikoti. Pääkaupunkiseudun uutta arkkitehtuuria.” Mielenkiintoista. Steriiliä. Mutta ei sävähdyttävää. Inhimillinen ulottuvuus puuttui. Samoin jännittävät uudet ratkaisut. Vaikka eteenpäin on menty, ei 70-luvun laatikkomodernismista ole vieläkään kokonaan päästy.

Käytäntöön kuului tutustuminen Helsingin uuteen rantarakentamiseen. Ruoholahti on kiinnostava kanavineen. Keskeneräinen Eiranranta vaikuttaa ahtaalta ja teolliselta. Aurinkolahti sijoittuu loistokkaasti meren rantaan. Runsaammalla puiden ja ruohikkojen käytöllä siitä voisi tulla uusi Tapiola: asuntoalue, jota tultaisiin katsomaan maailman ääristä. (Paikallisen kahvilanomistajan mukaan ulkomaisia arkkitehtiryhmiä käy tutustumassa alueeseen – mutta houkutteleeko heitä Suomen mennyt maine vai uudet asuntoalueet. Veikkaisin edellistä.)

Yhteinen ongelma uusilla asuntoalueille on pohjakerros. Joko se on suunniteltu varastoiksi taikka liiketilaksi. Ensimmäisessä tapauksessa umpiseinät pilaavat tunnelman pihalla ja kadulla. Toisessa tapauksessa kaupat ja kahvilat menevät konkurssiin jo ensimmäisen vuoden aikana. Tilalle tulee marketti, joka teippaa ikkunat umpeen.

Uskon Pekka Korpiseen, joka sanoo, että kukoistavia pienkauppoja Helsinkiin syntyy vasta sitten kun asumistiheys niemellä on paljon nykyistä tiheämpi. Nykyiset asiakasmäärät eivät yksinkertaisesti riitä. Toinen syy pienyrittäjyyden huonoon tilaan on tietenkin verotus ja sosiaaliturvamaksut, mutta se on toinen juttu.

Helsingin arkkitehtuuri elää tärkeää aikaa: rannat vapautuvat asutuskäyttöön ja Töölönlahden aluetta rakennetaan. Nyt tarvitaan parempaa kaavoitusta ja parempaa arkkitehtuuria. Nykyinen on laadukasta, mutta se ei vielä riitä.