Demareiden salainen toive

Vastuullisten demareiden salainen toive on, että kokoomus on seuraavassa hallituksessa demareiden kanssa. Miksi?

Jos kokoomus ei ole hallituksessa demareiden kanssa, on demareiden pakko toteuttaa oma talousohjelmansa. Vastuulliset demarit tietävät, että tämä olisi katastrofi Suomelle ja demareille.

Tärkeintä on jatkaa kokonaisveroasteen alentamista, työllisyysasteen nostamista ja velan pienentämistä suhteessa BKT:hen. Mikään näistä ei onnistu demareiden talouslinjauksilla. Sen sijaan yhdistelmä kokoomuksen ja demareiden talouspolitiikkaa saattaisi noihin tavoitteisiin riittää.

Luulen, että demarit itsekin tietävät, että veroja nostamalla Suomi ei nouse. Luulen, että he laskevat sen varaan, että kokoomus tulee hallitukseen ja estää pahimmat ylilyönnit.

Mutta ajatelkaa, jos näin ei kävisikään?

Ajatelkaa, jos meillä olisi hallituksessa demareiden kanssa vaalit hävinnyt keskusta, vasemmalle vierineet vihreät ja suureen julkiseen sektoriin uskovat vasurit. Tällä kokoonpanolla edessä olisi alhainen kasvu, työllisyysasteen lasku ja velkaantumisen nousu. Tätä vastuulliset demarit eivät halua. Siksi heidän salainen toive on hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa.

Kokonaan toinen juttu on, millä ehdoilla kokoomuksen kannattaa hallitukseen mennä.

Ovatko Naton päivät luettu?

Maailmanhistorian menestyksellisintä sotilasliittoa uhkaa repeytyminen. Miten Suomen tulisi tilanteeseen reagoida?

Olen kannattanut Nato jäsenyyttä 1990-luvulta saakka, mutta nyt analyysini on mennyt uusiksi. Seitsemänkymmentä vuotta täyttävä Nato on elämänsä kriisissä.

Naton tulevaisuutta uhkaavat Trumpin politiikka, Brexit, nationalismin voimakas nousu ja sosialismin suuri suosio.

Trumpin politiikka ei vielä ole heikentänyt Naton sotilaallista ulottuvuutta. Tulevaisuudessa näin voi käydä. Yhdysvallat on kiinnostuneempi strategisesta kilpailusta Kiinan kanssa kuin Euroopasta.

Brexit synnyttää valtakilpailun isojen eurooppalaisten valtioiden kesken. Italian, Puolan ja Unkarin populistit lähestyvät Kiinaa ja Venäjää. Britannian ja USA:n sosialistit (joiden suosio on kasvanut erityisesti nuorten keskuudessa) eivät kannata Natoa tai sotilaallista voimaa. Vihreät ovat valmiita kieltämään sotilashankinnat USA:sta, jos se ei allekirjoita Pariisin ilmastosopimusta. Saksa ei ole valmis nostamaan sotilaallista profiiliaan. Ranska ei ole kiinnostunut pohjoisen Euroopan puolustuksesta.

Epävarmuuksia on paljon. Mitä Suomen pitäisi tehdä?

Ensiksi meidän pitää vahvistaa sotilaallista kolmikantaa Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Tämän perusta on toukokuussa 2018 allekirjoitettu ”trilateral statement of intent (SOI)”. Aiemmin allekirjoitettu isäntämaasopimus kuuluu myös tähän pakettiin.

Toiseksi meidän on pyrittävä luomaan läheisempi sotilaallinen yhteistyö Norjan kanssa. Tämä vahvistaa Pohjolan puolustuksen uskottavuutta ja tiivistää Suomen, Ruotsin ja Naton yhteistyötä entisestään.

Kolmanneksi meidän on luotava visio Trumpin jälkeiselle yhteistyölle USA:n ja Euroopan välillä. Tähän visioon tulisi kuulua sekä kauppasuhteiden että turvallisuuspoliittisten suhteiden uudelleen järjestäminen. Mikäli nämä suhteet lähtevät kehittymään hyvään suuntaan, tulisi Suomen mennä mukaan uuteen Natoon.