Nokian jälkeinen Suomi

Hyvinvointivaltio 1.0 rakennettiin metsä- ja metalliteollisuuden varaan. Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 rakennettiin Nokia varaan. Hyvinvoiva Suomi 3.0 rakennetaan kauppakamareiden jäsenyritysten varaan.

Perinteisesti Suomessa on ollut yksi tai kaksi talouden sektoria, jota suosimalla on voitu varmistaa myönteinen talouskehitys koko maahan. Talouspolitiikan ja elinkeinopolitiikan perspektiivistä homma on ollut melko yksinkertaista.

Nyt tilanne on toinen. Emme tiedä mistä kasvu tulee. Siksi elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä on parannettava yleisesti ja kaikkialla. Kauppakamariryhmä edustaa koko Suomen elinkeinoelämän kirjoa. Tiedämme täsmällen millaiset toimintaedellytykset yrityksillä on Suomen eri osissa. Osaamme myös kertoa, mitä nykyisen ja seuraavan hallituksen tulee tehdä, jotta yritykset voivat kasvaa ja työllistää.

Nokian jälkeisessä Suomessa kauppakamarin rooli korostuu.

Laituri palaa!

Viikon metafora on varmasti Stephen Elopin ”Platform is burning”. Jussi Pesonen käytti samaa ilmausta metsäsektorista muutama vuosi sitten. Kysymys kuuluu: kenen muun pitäisi huutaa ”laituri palaa!”

Kun katsoo kuntien ahdinkoa, tulee väkisinkin mieleen, että kuntaministerin pitäisi huutaa ”laituri palaa!” tai ”sauna palaa” tai mikä se nyt olisikaan se oikea suomalainen vastine öljynporauslautan palolle.

Kuntasektori on velkaantunut tasaisen tappavaa vauhtia vuodesta 1997. Samaan aikaan sille on sysätty jatkuvasti uusia tehtäviä. Vanhuuteen liittyvät menot kurittavat kuntia tulevaisuudessa. Ja viime vuoden kuoppa verokertymissä heikensi niiden taloutta merkittävästi.

Selvää on, että vanhoilla lääkkeillä ei selvitä. Mutta kriisissä on aina uuden alku. Jussi Pesosen huudahdus antoi vauhtia metsäsektorin uudistumiselle. Elopin uudistus antaa vauhtia Nokian uudistumiselle. Kuntaministerin huuto voisi antaa vauhtia kuntareformille.