Ilmastonmuutos voidaan ratkaista…

…mutta helppoa se ei tule olemaan.

Kuluttajat vaativat ilmastoratkaisuja. Yritykset kilpailevat niillä. On syntynyt myönteinen kierre, joka antaa uskoa siihen, että ilmastonmuutos voidaan ratkaista.

Kuluttajien paine ei kuitenkaan yksin käännä ilmaston lämpenemistä parempaan suuntaan. Tarvitaan teknologiaa, markkinoita ja fiksua sääntelyä. Suuri kysymys on kivihiilen käytön vähentäminen. Tähän mennessä siinä ei ole onnistuttu. Miten onnistuttaisiin tulevaisuudessa? Tässä muutama ajatus:

  1. Kaasu on erinomainen väliaikainen ratkaisu. Sen käyttöä pitää lisätä. (Ehdotin tätä ”kolmen viisaan” raportissa Ruotsin, Norjan ja Suomen pääministereille.) https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/-kasvua-pohjoisesta-raportti-julkaistu-tromssassa
  2. Ydinvoimasta luopuminen on huono idea. Saksa ei ole pystynyt pienentämään kivihiilen käyttöä, vaikka se on satsannut miljardeja ”energiamuutokseen”.
  3. Niin sanotut ”negatiiviset päästöt” ovat tärkeä osa ratkaisua. Metsät ja kosteikot ovat avainasemassa, mutta myös CO2-sieppaus (carbon capture).
  4. Teknologia! Fuusio ratkaisee ongelman joskus. Väliaikana täytyy kaikkia mahdollisia teknologioita kehittää. Valtion rooli on rahoittaa perustutkimusta. Yritysten rooli on tehdä toimivia teknologisia ratkaisuja. Jotta teknologiayritykset pystyvät kehittämään uusia ratkaisuja, tulee yritysten toimintaedellytyksistä pitää huolta.
  5. Mustahiiltä ja metaania on vähennettävä nopeasti. Venäjä on tärkeässä asemassa näiden lyhytikäisten ja voimakkaiden kasvihuonepäästöjen kontrollissa. Pitäisikö tämä ottaa huomioon lännen sanktiopolitiikassa?
  6. Hinta päästöille. Maailmanlaajuista päästökauppaa tuskin saadaan, mutta jokainen fiksu askel siihen suuntaan, että CO2-päästöt näkyvät hinnassa, on hyvä asia.
  7. Pidä teollisuus Suomessa! ”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen saastuttavaa tehdasta Kiinassa.” Meidän on pidettävä huolta suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksistä. Vaihtoehtona on työpaikkojen katoaminen ja päästöjen kohoaminen.

 

Verot ja onni

Nouseeko Suomi veroja nostamalla vai laskemalla? Entä suomalaisten onnellisuus?

Suomi on maailman onnellisin maa. Meillä on myös kireä verotus. Pitäisikö kuunnella demareita ja nostaa veroja entisestään? Siinäkö on tie suomalaisten onneen?

Vastustan verojen korottamista tässä tilanteessa siksi, että ne ovat varmin tapa katkaista kasvu. Kasvun katkaiseminen taas on varmin tapa lisätä työttömyyttä. Työtön ihminen ei todennäköisesti ole yhtä onnellinen kuin työssä käyvä.

Tiedän, että demarit (ja muut puolueet) kannattavat veronalennuksia pieni- ja keskituloisille. Niin minäkin. Hyväksyn myös haittaverojen käytön. Mutta oleellista on, mitä tapahtuu kokonaisveroasteelle.

Suomen pitkän aikavälin kasvuennuste on Suomen pankin mukaan noin 1,5 prosenttia. Tällaisella kasvulla emme pysty ylläpitämään (saatikka sitten kasvattamaan) työllisyyttä. Emme pysty kustantamaan laadukkaita julkisia palveluja. Emme pysty tarjoamaan kunnollista koulutusta tai toimivaa infrastruktuuria. Emme pysty tarjoamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Miten murtaudumme ulos tästä 1,5 prosentin kasvun vankilasta? Siihen tarvitaan sekä työllisyysasteen että tuottavuuden nostoa. Onko todennäköisempää, että yritykset investoivat Suomeen ja palkkaavat lisää väkeä, jos verotus jatkuvasti nousee? Vai olisiko niin, että kokonaisveroasteen määrätietoinen laskeminen toisi Suomeen lisää investointeja? Olen jälkimmäisen suunnan kannalla.

Valtion on mahdoton tehdä kenestäkään onnellista. Mutta valtion on mahdollista tarjota puitteet hyvän ja onnellisen elämän rakentamiseen. Sellainen Suomi, jossa on kasvua, työtä ja mahdollisuuksia on parempi kuin sellainen, jossa kasvu katkeaa ja työttömyys lisääntyy.

Suomi on ollut parhaimmillaan silloin kun meillä on ollut SDP, joka on uskonut, että kakun kasvattaminen on yhtä tärkeää kuin sen oikeudenmukainen jakaminen. Miten Antti Rinteen SDP saisi kasvusta kiinni?