Verot ja onni

Nouseeko Suomi veroja nostamalla vai laskemalla? Entä suomalaisten onnellisuus?

Suomi on maailman onnellisin maa. Meillä on myös kireä verotus. Pitäisikö kuunnella demareita ja nostaa veroja entisestään? Siinäkö on tie suomalaisten onneen?

Vastustan verojen korottamista tässä tilanteessa siksi, että ne ovat varmin tapa katkaista kasvu. Kasvun katkaiseminen taas on varmin tapa lisätä työttömyyttä. Työtön ihminen ei todennäköisesti ole yhtä onnellinen kuin työssä käyvä.

Tiedän, että demarit (ja muut puolueet) kannattavat veronalennuksia pieni- ja keskituloisille. Niin minäkin. Hyväksyn myös haittaverojen käytön. Mutta oleellista on, mitä tapahtuu kokonaisveroasteelle.

Suomen pitkän aikavälin kasvuennuste on Suomen pankin mukaan noin 1,5 prosenttia. Tällaisella kasvulla emme pysty ylläpitämään (saatikka sitten kasvattamaan) työllisyyttä. Emme pysty kustantamaan laadukkaita julkisia palveluja. Emme pysty tarjoamaan kunnollista koulutusta tai toimivaa infrastruktuuria. Emme pysty tarjoamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Miten murtaudumme ulos tästä 1,5 prosentin kasvun vankilasta? Siihen tarvitaan sekä työllisyysasteen että tuottavuuden nostoa. Onko todennäköisempää, että yritykset investoivat Suomeen ja palkkaavat lisää väkeä, jos verotus jatkuvasti nousee? Vai olisiko niin, että kokonaisveroasteen määrätietoinen laskeminen toisi Suomeen lisää investointeja? Olen jälkimmäisen suunnan kannalla.

Valtion on mahdoton tehdä kenestäkään onnellista. Mutta valtion on mahdollista tarjota puitteet hyvän ja onnellisen elämän rakentamiseen. Sellainen Suomi, jossa on kasvua, työtä ja mahdollisuuksia on parempi kuin sellainen, jossa kasvu katkeaa ja työttömyys lisääntyy.

Suomi on ollut parhaimmillaan silloin kun meillä on ollut SDP, joka on uskonut, että kakun kasvattaminen on yhtä tärkeää kuin sen oikeudenmukainen jakaminen. Miten Antti Rinteen SDP saisi kasvusta kiinni?

Kommentointi on suljettu.