Pariisin terroristi-iskujen jälkeen Euroopalla on kaksi haastetta. On voitettava sota ISIS:iä vastaan Lähi-Idässä ja vahvistettava rauhaa Euroopassa. Kumpikaan ei tule olemaan helppoa.

Selkein strategia sodan voittamiseksi on lännen ja Venäjän yhteistyö. Molemmat haluavat tuhota ISIS:in. Molemmat haluavat saada hallitsemattoman kansainvaelluksen aisoihin. Ongelma on siinä, että Venäjän ja lännen tavoitteet Lähi-Idässä ovat erilaiset. Jos sotatoimien kohteista ei päästä sopimukseen, on vaarana, että hyökkäykset lisäävät sekasortoa ja työntävät nuoria miehiä terrorismin pariin. Riskeistä huolimatta selvää on, että ISIS on kukistettava.

Selkein strategia rauhan vahvistamiseksi Euroopassa on pakolaisten mahdollisimman nopea integroiminen eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Hyvän pohjan tälle antaa se, että pakolaisilla ja eurooppalaisilla on yhteinen vihollinen: mielipuolinen terrori. Ongelma on siinä, että etenkin kielitaidottomien kotouttaminen eurooppalaiseen yhteiskuntaan ei käy hetkessä.

Mitä Suomi voi tehdä? Euroopan unionissa meidän on oltava mukana rakentamassa terrorismin vastaista rintamaa. Entä kotimaassa?
Meidän on pelastettava turvapaikanhakijat ja pakolaiset toimettomuuden ikeestä. Jos pakotamme satoja suomalaisia nuoria miehiä olemaan toimettomana päivästä toiseen, kerjäämme verta nenästämme. Sama pätee pakolaisiin.

Meidän on annettava turvapaikanhakijoille ja pakolaisille mahdollisuus ottaa vastuuta omasta elämästään mahdollisimman nopeasti. Siis nyt. Heidän on päästävä vastaanottokeskusten keittiöihin laittamaan omaa ruokaa. Heidän on annettava organisoida omat harrastuksensa ja siivouspalvelunsa. Heidät tulee päästää mukaan talkoisiin – olivat ne yksityisiä tai julkisia. Ja tietenkin kaikkein tärkeintä: heille on luotava mahdollisuus päästä työelämään halvemmalla ja pidemmillä harjoitteluajoilla kuin mitä työehtosopimukset sallivat. Muutoin meille syntyy turhautuneiden työttömien ulkomaalaisten alaluokka. Sitä emme saa päästää tapahtumaan.