Vietin juuri päivän pohtien globaalia hallintaa 20 valitun eurooppalaisen ajattelijan kanssa Pariisissa. Viime viikolla olin samoissa hommissa Hollannissa. Vielä yksi samanlainen päivä ja poistan varmistimen…

Keskustelu globaalista hallinnasta lähtee helposti elämään omaa elämäänsä. Sen sijaan, että puhuttaisiin käytönnön haasteista ja konkreettisista ratkaisuista, ryhdytään helposti puhumaan utopioista ja haavekuvista. Eräs kokouksen osallistuja kutsui tällaista keskustelua nimellä ”social science fiction”.

Nimi on hyvä. Monet kansainvälisen järjestelmän tulevaisuutta pohtivat kokoukset kuuluvat tähän genreen. Ne unohtavat, että globaalit hallintamallit syntyvät vastauksina oikeisiin ongelmiin. Ne eivät synny teoreettisten pohdiskelujen tuloksena.

Vai mitä mieltä olet tästä listasta?

Ensimmäinen maailmansota synnytti Kasainliiton. Toinen synnytti YK-järjestelmän. Öljykriisi antoi alun G7:lle. Kylmän sodan loppuminen teki siitä G8:n. Aasian talouskriisin jälkeen perustettiin G20 ministeritasolla. Nykyinen kriisi sai aikaan sen, että G20 alkoi kokoontua valtion päämiestasolla. Samaan aikaan kun nämä merkittävät muutokset tapahtuivat, kansainvälisen politiikan tutkijat julkaisivat lukemattoman määrän artikkeleita ja kirjoja siitä miten globaalihallinta pitää uudistaa.

Nyt asiantuntijat keskustelevat siitä miten G20 pitää linkata YK-järjestelmään. Samaan aikaan globaalihallinta kehittyy aivan muualla: ilmastoneuvotteluissa ja talouskriisin hoidossa.

Olisi hauska jos teoria ja käytäntö kohtaisivat. Globaalihallinnan alalla tällaista vaaraa ei tunnu olevan.