Aihearkisto: Politiikka

On uuden eurolinjauksen aika

Eurooppa, Politiikka, Talous 5 kommenttia

Miksi euron puolustajat ovat hiljaa? kysyy pääministeri. Miksi ne, jotka kannattivat Suomen EU-jäsenyyttä, ovat luovuttaneet keskustelualoitteen kriitikoille? kysyy Eurooppa-ministeri. Tosiasia on, että nykyistä euroa on vaikea puolustaa. Olisi helpompi puolustaa sellaista euroa, jonka elinvoimaan itsekin uskoo.

Suomen hallituksen on kiireen vilkkaan muutettava eurolinjaustaan. Eikä siinä kaikki. Uuden linjauksen lisäksi Suomen on vakuutettava Saksa siitä, että uusi suunnitelma on oikea. Eurooppa tarvitsee uskottavan suunnan, jossa pysytään. Vain tällä tavoin voidaan saavuttaa kansalaisten ja markkinoiden luottamus.

Suomen, Saksan ja koko Euroryhmän tähänastinen linjaus voidaan tiivistää lauseeseen: ”nykyistä euroaluetta puolustetaan, maksoi mitä maksoi.” Tämä linjaus ei toimi. Se vie meidät yhdestä pelastuspaketista toiseen. Se halvaannuttaa poliittisen päätöksenteon. Se tuomitsee Euroopan ajelehtimaan.

Uusi linjaus tulee olla: ”puolustamme elinvoimaista euroa – ja lopetamme yhteisvastuun lisäämisen”. Jos tämä johtaa Kreikan ja Portugalin eroon eurosta, niin olkoon sitten niin. Niin sodassa kuin talouskriisissä pitää tunnistaa, mitä voidaan puolustaa ja mitä ei. Kun tämä arvio on tehty, on mietittävä mitä kannattaa puolustaa ja mitä ei.

Kreikan pitäminen eurossa on mahdollista. Euroopan keskuspankki ja Euroopan vakausmekanismi ovat yhdessä luoneet järjestelmän, joka mahdollistaa ongelmamaiden pitämisen porukassa mukana. EKP ei rahoita ongelmamaita suoraan vaan EKV:n kautta. Tämä on fiksua siksi, että EKP ei voi asettaa poliittisia ehtoja rahoitukselle. EKV voi.

Mutta onko Kreikan pitäminen eurossa viisasta? Sitä se enää pitkään aikaan ole ollut. Jokainen uusi pelastuspaketti synnyttää äänestäjien keskuudessa vihaa koko järjestelmää kohtaa. Jokainen uusi huippukokous saa sijoittajat siirtämään rahansa pois Euroopasta. Eikä euro taida olla Kreikallekaan hyväksi. Jos sillä olisi oma valuutta, se voisi päästä kärsimysten kautta voittoon. Nykyisellä tiellä on edessä vain kärsimyksiä.

Oxford Economics teki pari kuukautta sitten arvion eri skenaarioiden vaikutuksesta Euroopan talouskehitykseen. Sen mukaan Kreikan lähtö kääntäisi Euroopan ja Suomen talouden lievästi miinukselle ensi vuonna. Tuon arvion jälkeen Euroalueen näkymät ovat heikentyneet. Samaan aikaan on alkanut kuulua arvioita, joiden mukaan Kreikan lähtö olisi pienempi isku kuin on tähän saakka kuviteltu. Miksi? Siksi, että pankit, hallitukset ja Euroopan instituutiot ovat saaneet rauhassa valmistautua tämän skenaarion varalle.

Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Kreikan lähtö Euroalueesta tarkoittaisi. On hyvin mahdollista, että Portugali joutuisi samaan tilanteeseen aika nopeasti, mutta miten kävisi Espanjan? Itse uskon, että Kreikan lähtö pakottaisi sekä Portugalin että Espanjan panemaan sovitut uudistukset toimeen tehokkaammin ja nopeammin. Se siis lisäisi jäljelle jäävän euroalueen elinvoimaisuutta. Ennen kaikkea se lisäisi jäljelle jäävän euroalueen uskottavuutta.

Suomi on aina osannut reaalipolitiikkaa. Jouduimme luopumaan Karjalasta, koska sitä ei voitu enää puolustaa. Nyt meidän on aika opettaa reaalipolitiikkaa koko Euroopalle. Euroopan on aika luopua Kreikasta. Sitä ei voida enää puolustaa. On tärkeämpää, että euro säilyy elinvoimaisena kuin se, että Kreikka säilyy eurossa. On aika palata reaalipolitiikkaan. On aika linjata Suomen ja Euroopan politiikkaa uudestaan.

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 31.8.2012.

Miksi Suomi jää Ruotsista ja Virosta?

Politiikka Kommentoi

EVA on ansiokkaasti kertonut, miten Ruotsilla menee paremmin kuin Suomella. Olen itse esittänyt, että voimme oppia hieman myös Virosta. Miksi jäämme näistä maista jälkeen?

Syy on selvä: Ruotsin ja Viron hallitukset uskovat markkinoihin: hyvin toimiviin työmarkkinoihin, mahdollisimman vapaisiin tuotemarkkinoihin ja siihen, että yksityiset yritykset tuottavat huomattavan osan julkisista palveluista.

Suomen hallituksella ei ole samanlaista uskoa markkinoihin. Se uskoo konsensukseen. Konsensuksen pitäisi kuitenkin olla tapa toimia, ei toiminnan sisältö.

Se, että Suomen hallituksella ei ole yhteistä ideologiaa, mahdollistaa sen että hallitus pysyy koossa. Lyhyellä tähtäimellä tämä on ok. Pidemmällä sihdillä hallituksen suunnattomuus on ongelma.

Kohti uutta EFTAa?

Eurooppa, Politiikka, Talous 3 kommenttia

Komissio esittää eurobondeja keskiviikkona. Näyttää siltä, että Eurooppa jakautuu tiiviiseen Euroryhmään ja ”uuteen EFTAan”.

Eurobondien kohtalo on vielä avoin. Erään johtavan suomalaisen poliitikon mielestä kyseessä on ”sairas idea”. Vastustusta löytyy kosolti myös Saksasta.

Riippumatta siitä, miten yhteisvelkakirjoille käy, kaikki viittaa siihen, että Euroryhmä on päättänyt tiivistää ryhmän sisäistä integraatiota. Aiemmin tällainen kahden vauhdin Eurooppa oli kirosana Britannialle ja muille ryhmän ulkopuolisille maille. Ei ole enää. Pääministeri Cameron on valmis hyväksymään tiiviimmän Euroalueen, jos hän saa varmistuksen siitä, että yhteiset markkinat toimivat koko EU:n alueella eikä finanssisektoria säädellä pois Lontoosta.

Lopputulos tästä kaikesta on se, että Euroryhmän raha- ja talouspolitiikkaa tehdään tulevaisuudessa yhä selkeämmin Saksan ehdoilla. Tämä saattaa olla ok Suomelle, mutta erittäin vaikeaa Irlannille, jonka talouden rakenne (ja maantieteellinen suuntautuminen) on toisenlainen kuin Suomella tai Saksalla.

Euroalueen ulkopuolelle jäävää (mutta EU:n jäsenistä koostuvaa) aluetta voidaan kuvata joko uudeksi EFTAksi tai, ehkä oikeammin, uudeksi EEA:ksi. EEA eli European Economic Area on sopimus, jonka EFTA-maat ja EU:n edältäjä solmivat vuonna 1994. Se takaa Norjalle, Islannille ja Lichtensteinille pääsyn EU:n yhteismarkkinoille. Sveitsi ei ole EEA:n jäsen.

Kahden kerroksen Eurooppa on Suomelle haastava siksi, että Ruotsi asuu toisessa kerroksessa kuin Suomi.

Ensimmäinen videoblogi

Politiikka, Talous Kommentoi

Kerron uudessa kauppakamarien videoblogissa viikoittain, mitä suomalaisille yrityksille kuuluu. Tällä hetkellä tilanne on hyvä, erityisesti Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla. Silti on pidettävä silmällä kansainvälistä tilannetta, sillä jos G20 aivastaa, suomalaiset yritykset saavat nuhan. Kotimaassa Leena Mörttinen nostaa keskusteluun merkityksellisen kysymyksen: nykyinen julkisen ja yksityisen sektorin vastakkainasettelu on tilanteena mahdoton.

 

Irlannin Tuomiojasta presidentti?

Politiikka 2 kommenttia

Michael D. Higgins on vahvoilla huomenna pidettävissä presidentivaaleissa Irlannissa. Häntä voi parhaiten luonnehtia Irlannin Erkki Tuomiojaksi.

Higgins on vanhan koulukunnan vasemmistolainen: aseriisunta, Yhdysvaltain kritiikki, Sandinistit, markkinatalouden vastustus, kapitalismin kauhistelu ja muut perinteiset vasemmistoteemat löytyvät hänen agendaltaan takuuvarmasti.

Irlannin presidentillä ei ole valtaa, joten kovin tärkeästä vaalista ei ole kysymys. Kiinnostavaa on tietenkin se, että vaaleissa käytetään siirtoäänimenetelmää, jossa äänestäjä laittaa ehdokaat paremmuusjärjestykseen. Toisin sanoen, äänestäjää saa äänestää useampaa kuin yhtä henkilöä kunhan laittaa ehdokkaat järjestykseen.

Talouskriisin geopoliittinen tausta

Politiikka, Talous Kommentoi

Tämänhetkistä talouskriisiä tuskin olisi ilman kahta geopoliittista tapahtumaa. Ensimmäinen niistä oli Kylmän sodan päättyminen. Toinen oli 9/11 eli vuoden 2001 terrori-iskut Yhdysvaltoja vastaan.

Kylmän sodan päättyminen johti markkinatalouden ja vapaakaupan leviämiseen likimain koko maailmaan. Clyde Prestowitzin mukaan se synnytti ”kolme miljardia uutta kapitalistia”. (Clyde Prestowitz: Three Billion New Capitalists: The Great Shift of Wealth and Power to the East, Basic Books, 2005.) Nämä kolme miljardia uutta kapitalistia saivat Kiinan, Intian, Venäjän ja muut kehittyvät taloudet hurjaan kasvuun.

Kolme miljardia uutta kapitalistia aiheutti maailmantalouden epätasapainon siksi, että uudet kapitalistit säästivät samaan aikaan kun vanhan maailman kapitalistit elivät yli varojensa. Rahat piti sijoittaa jonnekin. Lopulta suuri osa niistä sijoitettiin Yhdysvaltoihin, jossa ne ruokkivat ylikuumentunutta velkataloutta. Tämä ei ollut ainoa syy talouskriisiin, mutta se oli tärkeä siihen johtanut tekijä.

Voimakkaasti yksinkertaistaen voidaan sanoa, että ilman kylmän sodan päättymistä meillä ei olisi nykyistä talouskriisiä eikä meillä olisi yhtä nopeasti kasvavaa huolta ilmastonmuutoksesta. Näin siksi, että ilman ilman Kiinan ja Intian siirtymistä markkinatalouteen maailmantalouden ongelma ei olisi liiallinen kasvu ja sen aiheuttamat kriisit. Ongelma olisi kasvun puute ja sen aiheuttamat haasteet.
Hieman tarkemmin sama asia voidaan sanoa seuraavasti: ilman toisen maailmansodan jälkeen alkanutta maailmankaupan vapauttamista, meillä ei olisi voimakkaasti kasvavia BRIC-maita. Meillä olisi tasaista kurjuutta.

Taloustieteen Nobelin voittanut Michael Spence kuvaa historiallista muutosta kasvuluvuissa seuraavasti. Ennen vuotta 1750 maailmantalous ei juuri kasvanut. Vuodesta 1750 vuoteen 1950 ainoastaan länsimaat kasvoivat. Vuodesta 1950 alkaen muu maailma alkoi saada länttä kiinni. Kiinnioton taustalla oli maailmankaupan vapauttaminen (GATT ja WTO), markkinatalouden leviäminen ja sosialismin luhistuminen. Hänen arvionsa mukaan vuoteen 2050 mennessä muu maailma saa lännen kiinni. (Michael Spence, THE NEXT CONVERGENCE, The Future of Economic Growth in a Multispeed World, 2011.)

Mikä sitten oli 9/11 merkitys nyt meneillään olevalle talouskriisille? Vastaus on selvä: se sai länsimaiden keskuspankit jatkamaan löysää rahapolitiikkaa aivan liian pitkään. Ilman terroristi-iskuja keskuspankit olisivat todennäköisesti ryhtyneet kiristämään rahapolitiikkaa; merkkejä kiristämisestä oli havaittavissa vuonna 2001. Terroristi-iskujen jälkeen rahapolitiikkaa nopeasti höllennettiin, jotta maailmantalous ei ajautuisi taantumaan. Tämä oli ymmärrettävä reaktio keskuspankeilta. Valitettavasti se johti talouden kuplien laajentumiseen ja talouden korjausliikkeen siirtymiseen. Kun korjausliike sitten Lehmanin konkurssin jälkeen tuli, se oli historiallisen raju.

Joseph Schumpeter kirjoitti viime vuosisadan alkupuoliskolla kapitalismiin kuuluvasta luovasta tuhosta. Nyt meneillään oleva talouskriisi osoittaa, että luova tuho ei rajoitu mikrotalouteen (eli yritysten toimintaan) vaan se muokkaa myös valtioiden välisiä suhteita. Ne valtiot, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvin, menestyvät. Ne valtiot, jotka ovat velkaantuneet, menettävät vaikutusvaltaansa. Esimerkiksi Euroopan Unionissa tämä tarkoittaa sitä, että integraation suunnan määräävät tulevaisuudessa ne valtiot, joiden talous on parhaassa kunnossa. Saksan merkitys korostuu, mutta niin korostuu myös niiden pienten ja keskisuurten valtioiden (kuten Viron ja Ruotsin) vaikutusvalta, jotka ovat hoitaneet taloutensa hyvin. Kylmän sodan aikana pieni valtio saattoi ”painia kokoaan suuremmassa sarjassa” harjoittamalla viisasta ulkopolitiikkaa. Tulevaisuuden Euroopassa, pienet valtiot voivat laajentaa vaikutusvaltaansa harjoittamalla viisasta talouspolitiikkaa.

50 000 äänestäjää

Eurooppa, Politiikka Kommentoi

Päädyin siihen, että voin parhaiten palvella Suomea nykyisessä tehtävässäni – en Brysselissä. Tarkoittaako tämä sitä, että petän niitä yli 50 000 äänestäjää, jotka viime vaaleissa antoivat äänensä minulle? Tämä oli tärkein yksittäinen asia, johon minun oli omassa mielessäni vastattava ennen kuin päädyin ratkaisuuni.

Äänestäjät antoivat minulle valtakirjan hoitaa Suomen asioita Euroopassa parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla he velvoittivat minut käyttämään omaa harkintaani siitä, miten eri tilanteissa tulee toimia.

Tässä tilanteessa päädyin siihen, että voin ajaa äänestäjien asiaa parhaiten nykyisessä työssäni.

Myönnän että ratkaisuni on poikkeava. Myönnän, että tämä lisää painetta onnistua nykyisessä työssäni. Enää en ole vastuussa ainoastaan Keskuskauppakamarin hallitukselle vaan moraalisessa vastuussa myös niille äänestäjille, jotka antoivat minulle äänensä.

Kreikka ja Karjala

Politiikka Kommentoi

Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Oli väärin, että Neuvostoliitto vei meiltä Karjalan. On väärin, että Kreikka eli yli varojensa ja laittoi Suomen maksajaksi. Seuraako tästä, että Suomen tulisi vaatia Karjalaa takaisin. Seuraako tästä, että Suomen tulee vaatia erillisjärjestelyä Kreikan vakuuksien suhteen?

Vastaus molempiin kysymyksiin on kielteinen. Suomen ei pidä toimia tavalla, joka heikentää omaa asemaamme Venäjän naapurina tai EU:n jäsenenä, huolimatta siitä onko oikeus meidän puolellamme. Toki voi tulla sellainen hetki, että Suomen on puolustettava etujaan viimeiseen saakka. Mutta tuo hetki ei ole nyt.

Kreikka on johtajuuden tulikoe

Politiikka, Talous Kommentoi

Kreikan vakuusvyyhti on hallituksen tulikoe. Jos hallitus selvittää sen, on ennuste hyvä. Jos selkeää ratkaisua ei tule, on hallituksella edessä tuskien tie.

Kaikki suomalaiset tietätävät, että hallitus yritti saada aikaan Suomelle edullisen ratkaisun. Se ei onnistunut. Tässä tilanteessa hallituksen tulisi todeta, että Euroopan etu on Suomen etu; siksi Suomi luopuu erillisvaatimuksistaan.

Jos Pääministeri ja Valtiovarainministeri toteavat tämän yhdessä, he osoittavat suurta johtajuutta. He viestittävät omille joukoilleen ja oppositiolle: Suomi palaa paikalleen vastuullisena, ratkaisuja etsivänä maana.

Eurooppa odottaa.

Eurooppa-politiikka hakoteillä / osa II

Eurooppa, Politiikka Kommentoi

Suomen vaatimus erityiskohtelusta Kreikan tukipaketin kohdalla vaarantaa Suomen elintärkeitä etuja ja toistaa vanhaa virhettä. On aika pohtia mikä on Eurooppa-politiikkamme suuri strateginen tavoite.

Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi siksi, että emme halunneet jäädä yksin epävarman Venäjän naapuriksi. Katsoimme, että oli taloudellisesti, sosiaalisesti ja turvallisuuspoliittisesti viisaampaa liittyä kiinteään unioniin kuin jäädä sen ulkopuolelle. Kun teimme tämän päätöksen siitä seurasi selkeä strateginen tavoite: Suomen kannalta tuli ensiarvoisen tärkeäksi pitää Euroopan unioni niin yhtenäisenä toimijana kuin mahdollista.
Nyt Suomi on kaksi kertaa toiminut omaa kansallista etuaan vastaan. Ensimmäinen kerta oli Suomen yritys jättäytyä EU:n turvatakuiden ulkopuolelle. Tilanne oli pähkähullu: Suomi yritti varmistaa, että se ei saa sotilaallista apua, jos se sitä tarvitsisi. Onneksi turvallisuustakuita koskeva kohta vesittyi ja Suomi pääsi kuin koira veräjästä.
Toisen kerran Suomi ryhtyi toimimaan omia kansallisia etujaan vastaan vaatiessaan Kreikalta kahdenvälistä erityisjärjestelyjä vakuuksista. Toiminnallaan Suomi heikensi EU:n yhteistä rintamaa, vaaransi Euron tulevaisuuden ja lähetti viestin siitä, että Suomi ei halua olla kiinteä osa Eurooppaa. Tällaista toimintaa on vaikea ymmärtää maalta, jonka strateginen tavoite on pysyä kiinteänä osana Euroopan unionia.
Mielenkiintoista on, että Erkki Tuomioja on ollut ulkoministeri molemmilla kerroilla.