50 000 äänestäjää

Päädyin siihen, että voin parhaiten palvella Suomea nykyisessä tehtävässäni – en Brysselissä. Tarkoittaako tämä sitä, että petän niitä yli 50 000 äänestäjää, jotka viime vaaleissa antoivat äänensä minulle? Tämä oli tärkein yksittäinen asia, johon minun oli omassa mielessäni vastattava ennen kuin päädyin ratkaisuuni.

Äänestäjät antoivat minulle valtakirjan hoitaa Suomen asioita Euroopassa parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla he velvoittivat minut käyttämään omaa harkintaani siitä, miten eri tilanteissa tulee toimia.

Tässä tilanteessa päädyin siihen, että voin ajaa äänestäjien asiaa parhaiten nykyisessä työssäni.

Myönnän että ratkaisuni on poikkeava. Myönnän, että tämä lisää painetta onnistua nykyisessä työssäni. Enää en ole vastuussa ainoastaan Keskuskauppakamarin hallitukselle vaan moraalisessa vastuussa myös niille äänestäjille, jotka antoivat minulle äänensä.

Kreikka ja Karjala

Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Oli väärin, että Neuvostoliitto vei meiltä Karjalan. On väärin, että Kreikka eli yli varojensa ja laittoi Suomen maksajaksi. Seuraako tästä, että Suomen tulisi vaatia Karjalaa takaisin. Seuraako tästä, että Suomen tulee vaatia erillisjärjestelyä Kreikan vakuuksien suhteen?

Vastaus molempiin kysymyksiin on kielteinen. Suomen ei pidä toimia tavalla, joka heikentää omaa asemaamme Venäjän naapurina tai EU:n jäsenenä, huolimatta siitä onko oikeus meidän puolellamme. Toki voi tulla sellainen hetki, että Suomen on puolustettava etujaan viimeiseen saakka. Mutta tuo hetki ei ole nyt.

Kreikka on johtajuuden tulikoe

Kreikan vakuusvyyhti on hallituksen tulikoe. Jos hallitus selvittää sen, on ennuste hyvä. Jos selkeää ratkaisua ei tule, on hallituksella edessä tuskien tie.

Kaikki suomalaiset tietätävät, että hallitus yritti saada aikaan Suomelle edullisen ratkaisun. Se ei onnistunut. Tässä tilanteessa hallituksen tulisi todeta, että Euroopan etu on Suomen etu; siksi Suomi luopuu erillisvaatimuksistaan.

Jos Pääministeri ja Valtiovarainministeri toteavat tämän yhdessä, he osoittavat suurta johtajuutta. He viestittävät omille joukoilleen ja oppositiolle: Suomi palaa paikalleen vastuullisena, ratkaisuja etsivänä maana.

Eurooppa odottaa.

Eurooppa-politiikka hakoteillä / osa II

Suomen vaatimus erityiskohtelusta Kreikan tukipaketin kohdalla vaarantaa Suomen elintärkeitä etuja ja toistaa vanhaa virhettä. On aika pohtia mikä on Eurooppa-politiikkamme suuri strateginen tavoite.

Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi siksi, että emme halunneet jäädä yksin epävarman Venäjän naapuriksi. Katsoimme, että oli taloudellisesti, sosiaalisesti ja turvallisuuspoliittisesti viisaampaa liittyä kiinteään unioniin kuin jäädä sen ulkopuolelle. Kun teimme tämän päätöksen siitä seurasi selkeä strateginen tavoite: Suomen kannalta tuli ensiarvoisen tärkeäksi pitää Euroopan unioni niin yhtenäisenä toimijana kuin mahdollista.
Nyt Suomi on kaksi kertaa toiminut omaa kansallista etuaan vastaan. Ensimmäinen kerta oli Suomen yritys jättäytyä EU:n turvatakuiden ulkopuolelle. Tilanne oli pähkähullu: Suomi yritti varmistaa, että se ei saa sotilaallista apua, jos se sitä tarvitsisi. Onneksi turvallisuustakuita koskeva kohta vesittyi ja Suomi pääsi kuin koira veräjästä.
Toisen kerran Suomi ryhtyi toimimaan omia kansallisia etujaan vastaan vaatiessaan Kreikalta kahdenvälistä erityisjärjestelyjä vakuuksista. Toiminnallaan Suomi heikensi EU:n yhteistä rintamaa, vaaransi Euron tulevaisuuden ja lähetti viestin siitä, että Suomi ei halua olla kiinteä osa Eurooppaa. Tällaista toimintaa on vaikea ymmärtää maalta, jonka strateginen tavoite on pysyä kiinteänä osana Euroopan unionia.
Mielenkiintoista on, että Erkki Tuomioja on ollut ulkoministeri molemmilla kerroilla.

Niinistö ja Lipponen: Murroksen miehet

Presidentinvaaleihin ilmoittautuneet Lipponen ja Niinistö ovat viime murroksen miehiä. Onko heillä annettavaa tämän kertaiseen käännekohtaan maailman politiikassa ja taloudessa?

Lipponen ja Niinistö olivat nostamassa Suomea viime lamasta. Nyt he ovat valmiita johtamaan Suomea tästä murroksesta eteenpäin. Onko heistä siihen?

Niinistön vahvuus on taloudellinen realismi. Heikkous on taipumus kamreerimaiseen näkemykseen.

Lipposen vahvuus on eurooppalaisuus. Heikkous on vanhentunut maailmankuva. Eurooppa on oleellisesti muuttunut Lipposen ajoista.

Tulevina kuukausina näemme, kumpi valtiomiehistä pystyy tuottamaan selkeämmän näkemyksen muuttuneesta maailmasta ja Suomen paikasta siinä. Saamme hyvät vaalit.

Talousneuvosto ja protesti

 Minut valittiin juuri jatkamaan Pääministerin johtamassa talousneuvostossa. Päätös ei ollut mikään yllätys, koska edustan siellä Keskuskauppakamaria. Se sai minut kuitenkin pohtimaan neuvoston roolia.

Euroopassa ja Suomessa on meneillään voimakas EU:n ja kansainvälisyyden vastainen liikehdintä. Samaan aikaan Euroopassa ja Suomessa on monia eri neuvostoja, komiteoita ja valiokuntia, joiden pitäisi välittää kansalaisyhteiskunnan ääni päättäjille. Ongelma on, että protestiliikkeet eivät ole mukana näissä järjestelyissä.

EU- tai maahanmuutto vastaiset näkemykset eivät ole edustettuna Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa eivätkä alueiden komiteassa. Eivätkä ne ole edustettuna meidän talousneuvostossa. Soinilaiset eivät (ainakaan vielä) ole mukana kolmikannassa, jonka tehtävä on luoda yhteistä näkemystä työelämän kehittämisestä.

Minulla ei ole (vielä) ehdotusta asiantilan korjaamiseen, mutta selvää on, että EU-vastaiset ja maahanmuuttovastaiset näkemykset pitää saada mukaan foorumeille, joissa yhteistä näkemystä rakennetaan.

Lastuna maailmantalouden lainehilla?

 Järisittyvä epävarmuus mailmantaloudessa johtuu kolmesta asiasta: Euroopan velkaongelmasta, Yhdysvaltain poliittisen tilanteen lukkiutumisesta ja epävarmuudesta Kiinan suhteen. Suomi ei voi vaikuttaa yhteenkään näistä asioista. Mutta meidän pitää varmistaa, että emme jää lastuksi maailmantalouden lainehille.

Nyt Suomen hallitukselta odotetaan todellista kriisiohjelmaa. Sen tulee koostua kasvua tukevista verohelpotuksista (ja veronkorotusten lykkäämisistä), tiukasta säästöohjelmasta ja toimista, joilla varmistetaan yritysten rahoituksen saanti. Palataan yksityiskohtiin pian.

Katainen teki parhaansa näillä korteilla

 Kataisella oli liki mahdoton tehtävä. Siksi häntä ei kannata syyttää. Mutta tosiasia on, että hallitusohjelma on aika kamala.

Juuri kun Suomen talouteen pitäisi saada vauhtia, hallitus muotoilee veropoliittisen pannukakun. Yritysveron yhden prosentin lasku on liian vähän, että sillä olisi mitään merkitystä. Pääomatuloveron progressio rankaisee suomalaista omistajaa (ulkomaiselta sijoittajalta sitä ei voi periä). Lehtitaloissa alkaa YT-neuvottelut, kun tilausten veroaste nousee nollasta yhdeksään. Yleinen veroasteen nousu on myrkkyä kasvulle.

Mutta on hyviäkin uutisia. Kuntauudistus etenee – toivottavasti siten, että kuntamarkkinoita avataan yrityksille. Arvopaperimarkkinalain kokokonaisuudistus aiotaan tehdä siten, että Suomessa säilyy pörssi. Hyvää on myös vuosittainen menokurin tsekkaus.

Tosin tähän viimeiseen liittyy riski: jos menojen hallinnassa ei olla kestävällä uralla vuoden päästä, mitä tapahtuu? Keksiikö hallitus uuden toimialan, jota se rankaisee uudella verolla samaan tapaan kuin se rankaisee nyt aika- ja sanomalehtiä?

Huonolta näyttää

 Jos hallitusohjelmasta julkisuuteen tihkuneet tiedot pitävät paikkansa, on kyseessä elinkeinoelämän kannalta huonoin hallitusohjelma pariin vuosikymmeneen. Ohjelma ei tue kasvua. Se kurittaa suomalaista omistamista ja ottaa erityisen vihan kohteeksi lehtien ja aikakauslehtien kustantamisen. Näinkö Suomi nousee?

Viime lamassa Suomi teki kannustavan verouudistuksen, josta lähti liikkeelle 15 vuoden kasvun aika. Tämä verouudistus ei tue kasvua, ei suomalaista omistamista eikä suomalaisia työpaikkoja.

Jos olet pienyrittäjä etkä halua kasvaa, voit olla tyytyväinen. Sinun kannaltasi hallitusohjelma on hyvä. Muiden yritysten kannalta se on huono.

Huonolta näyttää.

Gustavin teesit

Gustav von Hertzen on mainio mies. Ensin hän teki hienon uran yritysjohtajana. Sitten hän ryhtyi markkinatalouden, moraalin ja yhteiskunnan pohtijaksi. Maanantaina vietettiin hänen syntymäpäiviään. Siellä hän julkaisi Gustavin teesit. Ne ovat tässä…

Suurten, dynaamisten organisaatioiden niukkuustekijät ovat yrittäjyys ja moraali.

Yrittäjyydellä tarkoitetaan tahtoa ja kykyä tehdä riskipitoisia päätöksiä vaikeasti hahmotettavissa olosuhteissa.

Moraalilla tarkoitetaan tahtoa ja kykyä alistaa henkilökohtainen etu ja kunnianhimo (raha ja ura) muille arvoille, jotka koetaan mielekkäiksi.

Plussummapelin menestystekijät ovat rehellisyys ja avoimuus.

Moraalipääoma on kansantalouden tärkein ja jopa välttämätön menestystekijä ainakin pitkässä juoksussa.

Minimoimalla moraalinen viettelys saadaan paras mahdollinen tuotto niukalle moraalipääomalle