Kaksijakoinen kehitysyhteistyö

Politiikka Kommentoi

Olin Ulkoministeriön vieraana Keniassa. Kyseessä oli mielipidevaikuttajien tutustuminen kehitysyhteistyön arkeen. Vierailu vahvisti näkemystäni: kehitysyhteistyöllä on Januksen kasvot.

Yhdet kasvot hymyilevät onnistumisille; toisilla on pettynyt ilme.

Onnistumisia löytyy konkreettisista hankkeista. Näimme slummikoulun, joka oli antanut tulevaisuuden liki kolmelle sadalle lapselle. Vierailimme lupaavassa lääketehtaassa, jota FinnFund oli rahoittanut.

Epäonnistumiset liittyvät suuriin kysymyksiin – juuri niihin, jotka ovat suomalaisen kehitysyhteistyön ytimessä. Hallinto ei toimi. Korruptio on yleistä. Laki ei ole kaikille sama.

Kysymys kuuluu: tulisiko Suomen keskittyä konkreettisiin hankkeisiin, joissa olemme saaneet paljon aikaan?

Mielestäni pitäisi. Tämä ei tarkoita, että luopuisimme suurista tavoitteista. Konkreettisiin hankkeisiin keskittyminen tarkoittaisi sitä, että edistäisimme yleisiä tavoitteita hankkeiden kautta.

Muistan suomalaisen kaivohankkeen Etiopiassa. Yhden kaivon kautta Suomi edisti naisten asemaa, omistajuutta, yrittäjyyttä ja hyvää hallintoa. Parempi tuhat kaivohanketta kuin ajan ja rahan tuhlaaminen ministeriöiden muuttamiseen. Antaa EU:n hoitaa se.

Haikailua suunnitelmatalouden perään

Talous Kommentoi

Torstaina Kauppakamarin Luotsi-kysely kertoi, että liki 40 prosenttia Suomen yritysjohtajista kannattaa valtion yritysten perustamista, ”esimerkiksi kaivosalalla”. Perjantaina Kiina ilmoitti, että USA:n ehdottama vaihtotaseiden yli- ja alijäämien rajoittaminen G20 huippukokouksessa oli ”haikailua suunnitelmatalouden perään”.

Elämme todellakin markkinatalouden myllerryksen aikaa. Kiina puhuu maailmankaupan avoimuuden puolesta – ja käyttää valtion kontrolloimia yrityksiä markkinoiden valtaamiseen. Suomi ja muut länsimaat miettivät miten uuteen tilanteeseen tulisi reagoida. Tulisiko perustaa valtionyrityksiä vai luottaa markkinatalouden toimintaan?

Kysymykseen voi vastata ideologisesti tai pragmaattisesti. Pragmaattinen vastaus on, että Suomen valtion rahat ja osaaminen eivät riitä menestyksellisten yritysten rakentamiseen. Siksi valtion tulee keskittyä yritysten toimintaedellytysten parantamiseen – ei yritysten pyörittämiseen.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö valtion roolia esimerkiksi kaivosalalla tulisi miettiä uudelleen. Ovatko rahoitusinstrumentit kunnossa? Toimivatko liikenne- ja kuljetusyhtedet? Onko TEKES-rahaa saatavilla? Ja niin edelleen.