Oli aivan oikein, että Katainen vihelsi pelin poikki ja passitti demarit pois hallitusneuvotteluista. Jos demarit eivät ole valmiita yhteenkään kompromissiin, heidän paikkansa on oppostiossa toisen puhdasoppisen puolueen, perussuomalaisten, kanssa.
On toki mahdollista, että demarit tulevat vielä takaisin neuvottelupöytään. Mutta se on mahdollista vain ilman ”minä omistan maailman” -asennetta.
Soinilla oli kaksi hyvää syytä jättäytyä hallituksen ulkopuolelle.
Ensimmäinen syy oli se, että Perussuomalaiset eivät olleet valmiita hallitusvastuuseen. Menestyksellinen toiminta hallituksessa vaatii monenlaista osaamista. Perussuomalaisten osaaminen ei vielä ole sillä tasolla, että se olisi menestyksellisesti selvinnyt hallitusvastuusta. Kommelluksia olisi tullut sen verran, että kannatus olisi saattanut vaarantua. Tämä oli taktinen syy.
Toinen syy oli perinpohjainen epäusko Eurooppa-projektiin. Soini ei ainoastaan kyseenalaistanut Suomen Eurooppa-politiikan linjaa. Hän kyseenalaisti koko unionin tulevaisuuden. Mikään muu kuin EU:n perinpohjainen suunnanmuutos ei Soinille tunnu riittävän. Koska 27 EU-maata eivät olleet valmiita seuraamaan Soinia, hän päätti olla liittymättä Suomen hallitukseen. Loogista? Kyllä. Järkevää? Hmm.
Selvää on, että Soini aloitti samalla valmistautumisen kuntavaaleihin. Jos EU on mennyt konkurssiin kuntavaaleihin mennessä, näemme silloin entistä suuremman jytkyn. Jos EU on vielä pystyssä, harmitellaan perussuomalaisten joukossa sitä, että annettiin suuren mahdollisuuden mennä sivu suun.