Istuin junassa matkalla Tampereelle, kun kuuluttaja ilmoitti sähkötupakan käytön olevan kiellettyä. En itse käytä, mutta ihmettelin kieltoa. Niin olisi ihmetellyt myös John Stuart Mill.
Tupakkatuotteisiin kohdistuvat rajoitukset perustuvat John Stuart Millin (1806-1873) popularisoimaan ”haittaperiaatteeseen”. Ihmisen käyttäytymistä voidaan rajoittaa säännöillä, jos käyttäytymisestä on haittaa muille. Tupakoimisesta on haittaa muille ainakin kahdella tapaa. Ensiksi, passiivinen tupakointi lisää sivullisten sairastumisriskiä. Toiseksi, tupakoitisijoiden sairastumisesta koituva lasku tulee viimekädessä veronmaksajille. Näillä perusteilla tupakointia voidaan rajoittaa.
Mutta mitä haittaa on siitä, jos vieressä istuva matkustaja käyttää sähkötupakkaa? Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni sähkötupakka ei ole vaarallinen sivulliselle. Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni sähkötupakasta ei ole käyttäjälle sen enempää haittaa kuin esimerkiksi alkoholista, jota junassa myydään aikuisille matkustajille.
Euroopan parlamentti tekee tänään päätöksiä tupakoinnista. Täytyy toivoa, että into kieltää ei aja terveen järjenkäytön ohitse. John Stuart Millin haittaperiaate on yhä hyvä ohjenuora päätöksenteolle näissä kysymyksissä.