Risto E.J. Penttilä

Mutta peli on vasta alussa.

Krimin valtaus oli tyylipuhdas geopoliittinen sakkisiirto. Venäjä tiesi, että kukaan ei pysty estämään Krimin haltuunottoa. Ensimmäinen erä päättyi Venäjän selkeään voittoon.

Toinen erä pelataan talouden ehdoilla. Tämän erän Venäjä tulee häviämään. Investoinnit, vienti, tuonti ja teknologinen yhteistyö lännen kanssa vaikeutuvat. Talouden modernisaatio käy yhä kaukaisemmaksi haaveeksi.

Venäjän valitsema tie vie sen kauemmaksi taloudellisesta ja poliittisesta yhteistyöstä. Pakotteet ja niiden vastatoimet lisäävät jännitteitä. Eurooppaa ryhtyy purkamaan energiariippuvuuttaan Venäjästä. G8 kuolee ja sen tilalle astuu G7, jossa Venäjä ei ole mukana. Saako Venäjä Kiinasta kumppanin? Tuskin.

Mutta kustannuksia tulee myös lännelle. Erään amerikkalaisarvion mukaan kriisin negatiiviset vaikutukset ylittävät nopeasti ne positiiviset vaikutukset, joita on uskottu saavutettavan USA:n ja EU:n välisellä kauppa- ja investointisopimuksella. Niin tai näin; USA:n ja EU:n välinen TTIP-sopimus on nyt tärkeämpi kuin aiemmin uskottiin. Se on ainoa Euroopan taloudelle toivoa antava hanke tällä hetkellä.

Suomi on taas kerran etulinjassa. Ruplan kurssin pitkään kestänyt alamäki verottaa venäläisten ostovoimaa. Turismi ja vähittäiskauppa kärsivät. Pakotteet ja vastapakotteet vaikuttavat kauppaan. Venäjään ladatut suuret odotukset purkautuvat pessimismiksi. Pitkittyessään kriisi lisää Suomen maariskiä eli vähentää Suomen kiinnostavuutta sijoittajien silmissä.

Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon. Venäjän on palattava taloudellisen yhteistyön linjalle omien etujensa takia. Yritysten ei kannata silputa Venäjän suunnitelmia, vaikka niiden suhteen joudutaan ottamaan aikalisä. Samaan aikaan henkilökohtaisia ja yritysten yhteyksiä Venäjälle tulee jatkaa ja tehostaa.

Entä valtiojohto? Miten sen tulee toimia? Asiallinen ja tiukka linja. Ei vaivuta suomettumisen suohon, mutta ei lähdetä pakotteiden suuriääniseksi puolestapuhujaksi. Suomea kuunnellaan nyt kulisseissa. Kannattaa miettiä etukäteen, millaisia ohjeita Merkelille ja Obamalle annamme.

Putinin on turha etsiä kavereita Washingtonista. Sekä presidentti että kongressi ovat valmiita koviin pakotteisiin. Ongelma on, että kun pakotteet kerran kirjataan lakiin, niitä ei hevillä sieltä pois saada. Jotkut puhuvat jo menetetystä vuosikymmenestä.

Tapasin eilen kongressissa johtavan republikaaniedustajan. Luulin, että hän edustaisi poikkeuksellisen kovaa linjaa suhteessa Venäjään. Olin väärässä. Kaikki ovat kovalla linjalla.

Kongressi on kovalla linjalla siksi, että vaalit ovat tulossa marraskuussa. Venäjän kauppa on niin pieni siivu USA:n viennistä, että sen puolustamisella ei vaaleja voiteta. Sen sijaan Putinin pysäyttäminen talouspakotteilla sopii äänestäjille hyvin.

Kysyin asiantuntijoilta, miksi Obama kannattaa pakotteiden kirjaamista lakeihin? Hänellä on laajat valtuudet toimia ilman kongressia. Vastaus on yksinkertainen: hän haluaa jakaa vastuuta. Riita Venäjän kanssa voi laajentua niin suureksi, että Euroopan hento talouskasvu taittuu. Tässä skenaariossa myös USA:n talous saisi siipeensä. Obama ei halua tulla parjatuksi tästä. On parempi antaa innokkaan kongressin laatia lakeja.

Ja innokas kongressi tosiaan on. Kongressin käytävillä puhutaan Venäjän eristämisestä dollaritaloudesta. Mitä pahaa siinä olisi, jos Venäjän talous romahtaisi? Tällaiset heitot saavat hiukset nousemaan pystyyn.

Venäjän suorittamaan Krimin valtaukseen pitää vastata päättäväisesti ja kovasti. Se on selvä. Ei rajanaapureita voi kohdella tällä tavoin. Silti: nyt kannattaa pitää pää kylmänä. Vastatoimien pitää olla kovia ja hyvin suunniteltuja. Nyt niistä on tulossa kovia ja huonosti suunniteltuja.