Virallinen Suomi viestittää teoin ja sanoin, ettei meillä ole erityissuhdetta Ruotsiin tai muihin Pohjoismaihin. Tämä on turvallisuuspoliittisesti ja talouspoliittisesti typerää.
Kun Ruotsin eduskunnan puhemies vieraili Suomessa viime viikolla, viralliseksi kieleksi valittiin englanti. Sama kieli oli käytössä, kun eduskunnan ulkoasianvaliokunta vieraili Ruotsissa ja Ruotsin puolustusministeri Suomessa. Ruotsin puolustusvoimain komentaja kehui puheessaan Suomen ja Ruotsin yhteistyötä – englanniksi.
Eikä siinä kaikki. Samaan aikaan kun muut pohjoismaat kehittävät sivistynyttä pohjoismaista markkinataloutta, yrittää Suomi paluuta kylmän sodan aikaiseen korporatismiin, jossa talouspolitiikkaa tehdään kolmikannan kautta. Suomalainen media seuraa tarkemmin USA:n esivaaleja kuin pohjoismaiden poliittista kehitystä. Silicon Valley on meille tutumpi kuin Tukholma, vaikka Tukholma tuottaa henkeä kohti paljon enemmän menestyviä start-up –yrityksiä kuin Kalifornia.
Tilanne muistuttaa maailmansotien välistä aikaa. Silloin vallalla oli aitosuomalaisuus. Nyt vallalla on perussuomalaisuus. Eikä suuntaus rajoitu tuohon yhteen puolueeseen. Sitä löytyy kaikista puolueista.
Suomessa ei ilmeisesti oivalleta, kuinka suuri geopoliittinen muutos on meneillään. Euroopan Unioni nitisee liitoksissaan. Venäjä käy propagandasotaa Euroopassa ja oikeaa sotaa Ukrainassa sekä Lähi-Idässä. Nato on jakautunut niihin, jotka ajattelevat vain Välimeren aluetta ja niihin, jotka katsovat itään. Yhdysvaltain seuraavan presidentin henkilöllisyys ja sitä kautta ulkopoliittinen linja on hämärän peitossa.
Tässä tilanteessa pohjoismaisuuden pitäisi olla Suomelle luonnollinen valinta. Puhemies ruotsin kurssille, mars, mars!