Risto E.J. Penttilä

Nyt on kyse siitä rakennetaanko tulevaisuuden Eurooppaa instituutioiden vai ihmisten ehdoilla. Suomen on oltava ihmisten puolella. Tämä tarkoittaa komission puheenjohtajan ja Ranskan presidentin vastustamista.

Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker haluaa Britannian nopeasti ulos EU:sta. Ranskan presidentti aikoo estää Lontoon Cityn toiminnan euroilla käytävässä osakekaupassa. Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz haluaa estää räätälöidyn ratkaisun Britannian kanssa.

Kaikkea kolmea tahoa – komissiota, Ranskan hallitusta ja Euroopan parlamenttia -yhdistää täydellinen kyvyttömyys asettua eurooppalaisten ihmisten ja yritysten asemaan. Heitä kiinnostaa vain edustamiensa instituutioiden vallan varmistaminen. Tarina on tuttu: antaa kreikkalaisten kärsiä, kunhan euro ei hajoa. Antaa brittien kärsiä, kunhan EU ei hajoa. Eivätkö he tajua, että puolustamalla instituutioita kaiken muun uhalla, he ovat ajamassa näitä instituutioita nurin?

Meitä eurooppalaisia ihmisiä ei kiinnosta millainen diili Britannian kanssa tehdään. Pääasia on, että mennään pragmaattisesti eteenpäin. Meitä ei kiinnosta kärsiikö komission arvovalta tai tuleeko Euroopan parlamentin jäsenille paha mieli. Nuo instituutiot eivät ole itseään varten vaan meitä eurooppalaisia varten. Meitä ei kiinnosta säilyykö presidentti Hollande vallassa vai ei. Meitä kiinnostaa demokratian toimivuus.

Viimeaikaiset kommentit komissiosta ja Euroopan parlamentista osoittavat, että Brexit-aktivistit olivat yhdessä asiassa oikeassa: EU:n johtajat suhtautuvat ylimielisesti kansalliseen demokratiaan. He haluavat sivuuttaa sen ikävänä yksityiskohtana.

Tosiasia on, että Britanniassa on järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys. Tosiasia myös on, että Britannian hallitus ei ole tehnyt päätöstä erosta. Parlamentti ei ole ottanut asiaan kantaa. Menemmekö Britannian poliittisen järjestelmän ehdoilla vai alistummeko Brysselin diktaattiin?

Ranskassa ja Hollannissa äänestettiin kaksi kertaa Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta. Suomessa Risto Ryti teki diilin Saksan kanssa, jonka seuraava hallitus hylkäsi. Kuka väittää, ettei demokratiassa voi jotakin asiaa ottaa uudelleen pöydälle? On täysin väärin hoputtaa Britanniaa vaihtamaan pääministeriään tai ilmoittamaan erosta.

Onko mahdotonta toivoa, että EU kunnioittaisi kansallista itsemääräämisoikeutta edes hiukan? Onko mahdotonta toivoa, että EU olisi oppinut tästä episodista jotain? Jos EU ei kunnioita eikä opi, voisiko se edes teeskennellä hieman?

Eurooppa elää historiallista murrosta. Suomen hallituksen tulee linjata Suomen politiikkaa yhteisten eurooppalaisten arvojen ja pragmaattisen pohjoismaisuuden näkökulmasta. Tässä ehdotus painotuksiksi.

1. Pysäytä Brexit!
• Kansanäänestys ei ratkaise kaikkea. Eri puolilla käydään neuvotteluja, joiden tavoitteena on pysäyttää Brexit.
• Demokratia ei ole pelkkää kansanäänestystä. Perustuslain tasoiset kysymykset (jollainen tämä epäilemättä on) ratkaistaan yleensä demokratioissa vaikeamman kaavan kautta – esimerkiksi kahden kolmasosan enemmistöllä parlamentissa tai yli kahden vaalikauden. On selvä, että Britannian ja Skotlannin parlamenteillä on tärkeä rooli prosessissa. EU:n tulee pitää tämä vaihtoehto auki.
• Myös Suomen tulee tehdä kaikki mitä voidaan Brexitin estämiseksi, jos sellainen on ylipäätään mahdollista. Jos ei, meidän tulee estää Britanian eristäminen.

2. Kannata pragmaattista ratkaisua!
• EU on jakautumassa kahteen leiriin. Niihin, jotka haluavat rankaista Britanniaa ja niihin, jotka haluavat, että EU pyrkii saamaan mahdollisimman pragmaattisen ratkaisun aikaiseksi.
• Suomen on oltava pragmaattisella kannalla. Demokratia ja avoin talous ovat EU:n perusarvoja. Suomen on puolustettava niitä myös neuvotteluissa Britannian kanssa.
• Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on ehdottanut mahdollisimman nopeaa ja tiukkaa eroa. Junckerin linja ei voi olla Suomen linja.

3. Muista pohjoismaat!
• Eurooppa tarvitsee esikuvia. Pohjoismaat voivat näyttää, että integraatiota voi edistää myös alueellisesti.
• Suomen tulee ehdottaa vuoden 1962 Helsingin sopimuksen* päivittämistä. Uudella sopimuksella voidaan osoittaa, että EU ei sulje pois yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden (kuten Norjan ja Islannin) kanssa. Samalla voimme näyttää koko Euroopalle, että integraatio voi olla pragmaattista (eikä ideologista) ja se voi tapahtua alhaalta ylöspäin poistamalla rajaesteitä ihmisten ja yritysten liikkuvuudelta.
* Helsingin sopimus on pohjoismaisen yhteistyön raamisopimus, joka kertoo missä asioissa ja miten pohjoismaista yhteistyötä harjoitetaan. Katso
http://www.norden.org/fi/om-samarbejdet-1/pohjoismaiset-sopimukset/sopimukset/perussopimus/helsingin-sopimus

Suomen perinteinen asema EU:n yhtenäisyyden puolustajana ja geopoliittinen eritysasema Venäjän rajanaapurina antavat meille erityisen painoarvon keskustelussa Euroopan uusista ratkaisuista. Nyt tätä painoarvoa tulee käyttää.