Risto E.J. Penttilä

Death by a Thousand Cuts* kertoo Kiinassa aikoinaan käytetystä kidutusmenetelmästä, jossa uhri surmattiin pienin pienillä sivalluksilla. Jokainen sivallus oli vain pieni viilto. Yhdessä ne veivät uhrin elinvoiman ja sitten hengen.

Tuhannen sivalluksen kuolema odottaa Euroopan Unionia ja Britanniaa.

Suomessa ja muissa EU-maissa virkamiehet keräävät listoja eri toimialojen avainkysymyksistä Brexit-neuvotteluja varten. Yritykset listaavat omat puolustukselliset tarpeet ja hyökkäykselliset mahdollisuudet. Elinkeinoelämän järjestöt tekevät niistä yhteenvetoja. Virkamiehet tutkivat EU-sopimuksia ja WTO-säännöksiä ja valmistautuvat 7-12 vuotta kestävään prosessiin. Samaan aikaan komissio päättää esittää 60 miljardin erolaskun Britannialle ihan noin vain alkajaisiksi.

Britanniassa tilanne on vielä hullumpi. Ensin äänestetään Brexitistä. Sitten siihen lisätään vielä ero yhteismarkkinoista ja tulliunionista ihan noin vain selkeyden vuoksi. Tämä uusi, selkeä Brexit tarkoittaa sitä, että Britannia käy seuraavat 10-15 vuotta erilaisia kauppapoliittisia neuvotteluja päästäkseen siihen asemaan, missä se on tänään.

Yleensä vastustan top-down lähestymistapaa, mutta tämä bottom-up prosessi tulee tuhoamaan EU:n ja Britannian.

Tarvitsemme poliittista ratkaisua, joka keskittyy suuriin linjoihin.

60 miljardin eroraha? Sovitaan, että mikään ei muutu tämän budjettikauden aikana riippumatta siitä onko Britannia jäsen vai ei. Sen jälkeen ei peritä mitään maksuja ellei niistä uudessa sopimuksessa erikseen sovita.

Kansalaisten vapaa liikkuvuus? Sovitaan siirtymäajasta, jonka aikana molemmat osapuolet sitoutuvat kunnioittamaan nykyisiä sääntöjä sekä päivämäärästä, johon mennessä uudet säännöt tulevat voimaan.

Uusi sopimus? Otetaan CETA-sopimus ja kirjoitetaan Kanadan paikalle Yhdistyneet Kuningaskunnat sekä käydään tiukat neuvottelut niistä asioista, jotka jäävät CETA-sopimuksen ulkopuolelle.

Muistatteko vielä maabrändityöryhmän? Se julisti, että Suomi ratkaisee maailman viheliäisimpiä ongelmia. ”Jos teillä on ongelma, lähettäkää se meille.” No nyt meillä on ongelma. Voisiko Suomi ystävällisesti yrittää tuoda järkeä tähän Brexit-prosessiin?

—

* Timothy Brook, Jérôme Bourgon and Gregory Blue. Death by a Thousand Cuts,Cambridge, MA: Harvard University Press, 2008. ISBN 9780674027732.

Kumpi on Suomelle tärkeämpi, Saksa vai Britannia? Jos kysymyksen esittää Ulkoministeriön korkeille virkamiehille, he vastaavat ”Saksa”. Vastaus on ymmärrettävä, mutta väärä.

Ymmärrettävä vastaus on siksi, että Saksa on muovannut Suomen kulttuuria ja politiikkaa kautta vuosisatojen.

Ilman Lutheria ei olisi ollut Mikael Agricolaa. Ilman Hegeliä ei olisi ollut Snellmania. Ilman Humboldtia ei olisi suomalaista yliopistolaitosta. Ensimmäisen maailmansodan aikana valitsimme saksalaisen kuninkaan. Toisen maailmansodan aikana turvauduimme taas Saksaan. Kylmän sodan aikana kauppavaihto Saksan kanssa oli tärkeää. Euroopan Unionissa olemme olleet Saksan uskollinen aseenkantaja.

Väärä vastaus on siksi, että Saksa ei yksin meille riitä. Ilman voimakasta linkkiä Britanniaan Suomi näivettyy. Kulttuurissamme ja taloudessamme on voimakas kytkentä skottilaiseen valistukseen ja brittiläiseen pragmatismiin. Ilman John Lockea ei olisi ollut Anders Chydeniusta. Ilman Winston Churchillia ei olisi vapaata Eurooppaa. Ilman Britanniaa ei olisi uskottavaa Natoa. Ilman uskottavaa Natoa, elämä pohjan perukoilla olisi ankeampaa.

Oikea vastaus otsikon kysymykseen on ”tarvitsemme molempia”. Tämä periaate ohjatkoon Suomen politiikkaa, kun valmistaudumme Brexit-neuvotteluihin. Meidän tulee edistää mahdollisimman nopeaa win-win sopimusta Britannian ja EU:n välillä.