Kun Berliinin muuri murtui, Itä-Saksan kommunistijohtaja sairastui. Hänen avustajansa kertoi myöhemmin, että Erich Honecker voi olosuhteiden nähden hyvin, mutta hänen oli vaikea suhtautua todellisuuteen.
Kun subprime-markkina murtui, Fedin entinen pääjohtaja kutsuttiin Kongressin eteen. Alan Greenspan myönsi, että myös hänen oli vaikea suhtautua todellisuuteen. Se ei enää vastannut ”maailmankuvaa, joka oli palvellut häntä 40-vuotta hyvin”.
Olivatko Honeckerin ja Greenspanin vaikeudet hahmottaa todellisuutta sukua toisilleen? Epäilemättä. Molempien kohdalla oli kysymys maailmankuvan pettämisestä. Mutta olivatko heidän hahmottamisvaikeutensa yhteismitallisia? Ei missään nimessä.
Honeckerin koko ideologinen aparaatti murtui. Greenspanin rakennelmassa paljastui yksi virhe: ’Those of us who have looked to the self-interest of lending institutions to protect shareholders’ equity, myself included, are in a state of shocked disbelief.’ Hän ei voinut uskoa, että lainoja antaneet instituutiot eivät pitäneet huolta osakkeenomistajien intresseistä. Tämän myötä koko korttitalo mureni.
Miksi lainanantajat toimivat Greenspanin teorioiden vastaisesti? Oliko syy valloilleen päässyt ahneus vai se, että valtio pakotti (tai ainakin voimallisesti kannusti) antamaan asuntolainoja ihmisille, joilla ei ollut siihen varaa?
Oli niin tai näin, kommunismi on kuollut, mutta kapitalismi ei. Toivotaan, että se palaa parempana kuin ennen kriisiä.