Eurooppaan!

Ilmoitin eilen asettuvani eurovaaliehdokkaaksi Kokoomuksen listoilta. En aio tehdä tästä vaaliblogia, mutta kerron nyt kuitenkin miksi lähdin liikkeelle.

Totesin tiedotustilaisuudessa, että nyt on riittävän haastava aika lähteä mukaan.

Kapitalismi on kriisissä, protektionismi nostaa päätään, valtiokapitalismi leviää.

Euroopan unionin keskiössä ovat neljä vapautta. Nyt nämä vapaudet ovat uhattuna.

Itse asiassa koko avoimen yhteiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla.

Kysymys on siitä tuleeko Suomi ja Eurooppa ulos lamasta lannistettuna vai uudistuneena.

Kysymys on siitä nitistetäänkö markkinatalous vai tehdään siitä parempi versio.

Totesin, että haluan liittyä talkoisiin entistä ehomman markkinatalouden puolesta Euroopassa ja Suomessa.

Totesin myös, että aion keskittyä kolmeen T-kirjaimeen: Turvallisuuteen, talouteen ja terveyteen.

Terveys on mukana siksi, että olen huolissani suomalaisten ja eurooppalaisten nopeasti rapistuvasta kunnosta ja siitä, että työn ja muun elämän yhteensovittaminen on yhä haasteellisempaa. Tiedän, että terveyteen liittyviä asioita ei direktiiveillä ratkaista. Mutta Europarlamentaarikot ovat ennenkaikkea mielipidevaikuttajia.

Laita viesti rpe@eva.fi jos nämä asiat herättävät kommentteja. Täytyy yrittää saada kommentointi toimimaan tässä blogissa…

Aalto vai tsunami?

EVA järjesti syksyllä keskustelun korkeakoulujen tulevaisuudesta teemalla ”Aalto vai tsunami”? Tuolloin keskustelijat päätyivät siihen, että Aalto-korkeakoulu synnyttää kantoaallon, joka nostaa kaikki Suomen korkeakoulut uudelle tasolle.

Toivotaan niin. Tosiasia kuitenkin on, että talouslama ei lainkaan helpota hankkeen toteuttamista. Ajatus siitä, että yrityksiltä saataisiin kerättyä 200 miljoonaa euroa, oli kunnianhimoinen jo ennen talouskriisiä. Nyt se vaikuttaa erittäin haastavalta.

Kriittisen tärkeä on saada Aallolle rehtori, joka valaa uskoa hankkeen toteutumiseen. Ellei tällaista henkilöä löydetä akateemisesta maailmasta, olisi ehkä syytä katsoa akateemisen maailman ulkopuolelta. Monet Euroopan yliopistot ovat rekrytoineet keulakuvansa akateemisen maailman ulkopuolelta. Imperial College, University College ja London School of Economics ovat hyviä esimerkkejä. Käsittääkseni myös Hollannissa on toimittu näin.