Miksi euron puolustajat ovat hiljaa? kysyy pääministeri. Miksi ne, jotka kannattivat Suomen EU-jäsenyyttä, ovat luovuttaneet keskustelualoitteen kriitikoille? kysyy Eurooppa-ministeri. Tosiasia on, että nykyistä euroa on vaikea puolustaa. Olisi helpompi puolustaa sellaista euroa, jonka elinvoimaan itsekin uskoo.
Suomen hallituksen on kiireen vilkkaan muutettava eurolinjaustaan. Eikä siinä kaikki. Uuden linjauksen lisäksi Suomen on vakuutettava Saksa siitä, että uusi suunnitelma on oikea. Eurooppa tarvitsee uskottavan suunnan, jossa pysytään. Vain tällä tavoin voidaan saavuttaa kansalaisten ja markkinoiden luottamus.
Suomen, Saksan ja koko Euroryhmän tähänastinen linjaus voidaan tiivistää lauseeseen: ”nykyistä euroaluetta puolustetaan, maksoi mitä maksoi.” Tämä linjaus ei toimi. Se vie meidät yhdestä pelastuspaketista toiseen. Se halvaannuttaa poliittisen päätöksenteon. Se tuomitsee Euroopan ajelehtimaan.
Uusi linjaus tulee olla: ”puolustamme elinvoimaista euroa – ja lopetamme yhteisvastuun lisäämisen”. Jos tämä johtaa Kreikan ja Portugalin eroon eurosta, niin olkoon sitten niin. Niin sodassa kuin talouskriisissä pitää tunnistaa, mitä voidaan puolustaa ja mitä ei. Kun tämä arvio on tehty, on mietittävä mitä kannattaa puolustaa ja mitä ei.
Kreikan pitäminen eurossa on mahdollista. Euroopan keskuspankki ja Euroopan vakausmekanismi ovat yhdessä luoneet järjestelmän, joka mahdollistaa ongelmamaiden pitämisen porukassa mukana. EKP ei rahoita ongelmamaita suoraan vaan EKV:n kautta. Tämä on fiksua siksi, että EKP ei voi asettaa poliittisia ehtoja rahoitukselle. EKV voi.
Mutta onko Kreikan pitäminen eurossa viisasta? Sitä se enää pitkään aikaan ole ollut. Jokainen uusi pelastuspaketti synnyttää äänestäjien keskuudessa vihaa koko järjestelmää kohtaa. Jokainen uusi huippukokous saa sijoittajat siirtämään rahansa pois Euroopasta. Eikä euro taida olla Kreikallekaan hyväksi. Jos sillä olisi oma valuutta, se voisi päästä kärsimysten kautta voittoon. Nykyisellä tiellä on edessä vain kärsimyksiä.
Oxford Economics teki pari kuukautta sitten arvion eri skenaarioiden vaikutuksesta Euroopan talouskehitykseen. Sen mukaan Kreikan lähtö kääntäisi Euroopan ja Suomen talouden lievästi miinukselle ensi vuonna. Tuon arvion jälkeen Euroalueen näkymät ovat heikentyneet. Samaan aikaan on alkanut kuulua arvioita, joiden mukaan Kreikan lähtö olisi pienempi isku kuin on tähän saakka kuviteltu. Miksi? Siksi, että pankit, hallitukset ja Euroopan instituutiot ovat saaneet rauhassa valmistautua tämän skenaarion varalle.
Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Kreikan lähtö Euroalueesta tarkoittaisi. On hyvin mahdollista, että Portugali joutuisi samaan tilanteeseen aika nopeasti, mutta miten kävisi Espanjan? Itse uskon, että Kreikan lähtö pakottaisi sekä Portugalin että Espanjan panemaan sovitut uudistukset toimeen tehokkaammin ja nopeammin. Se siis lisäisi jäljelle jäävän euroalueen elinvoimaisuutta. Ennen kaikkea se lisäisi jäljelle jäävän euroalueen uskottavuutta.
Suomi on aina osannut reaalipolitiikkaa. Jouduimme luopumaan Karjalasta, koska sitä ei voitu enää puolustaa. Nyt meidän on aika opettaa reaalipolitiikkaa koko Euroopalle. Euroopan on aika luopua Kreikasta. Sitä ei voida enää puolustaa. On tärkeämpää, että euro säilyy elinvoimaisena kuin se, että Kreikka säilyy eurossa. On aika palata reaalipolitiikkaan. On aika linjata Suomen ja Euroopan politiikkaa uudestaan.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 31.8.2012.
