Maailmantaloutta uhkaa Japanin tauti. Edessä on pitkä alhaisen kasvun ajanjakso. Maailma voi välttyä Japanin taudilta vain lisäämällä elvytystä. Näin voidaan tiivistää Krugmanin teesit, jotka on luettavissa hänen juuri suomeksi ilmestyneestä kirjastaan, Lama.
Krugmanin perusvirhe on se, ettei hän oivalla Japanin ja Yhdysvaltain eroa. Japani ei noussut viime lamasta siksi, että se ei ole markkinatalous. Yhdysvallat nousee tästä(kin) lamasta siksi, että se on markkinatalous.
Japani täyttää ulkoisesti markkinatalouden piirteet – mutta vain ulkoisesti. Käytännössä Japani on hallintotalous, josta puuttuu sekä riskirahoitus että dynaamiset pienyritykset. Japanin malli toimi niin kauan kuin maa saattoi ottaa muita kiinni. Kun se oli saanut muut kiinni, ei uudistuskykyä enää löytynyt.
Toki muitakin syitä Japanin menetettyyn vuosikymmeneen on. Yksi on se, että pankkeja ei kunnolla siivottu laman alussa. Toinen on se, että Japanin on kohdannut ikääntymisen haasteet ensimmäisenä. Mutta nämä kaksi piirrettä pikemmin alleviivaavat eroja USA:n ja Japanin välillä kuin tuovat talouksia lähemmäksi toisiaan.
Eurooppa on eri juttu. Eurooppaa saattaa uhata Japanin tauti. Syykin on selvä: Eurooppa on lähempänä Japanin mallia kuin Yhdysvallat. Mutta sisämarkkinakehitys on Euroopassa niin pitkällä, että hallintotalouteen siirtyminen ei vaikuta todennäköiseltä edes täällä.
Kauhukuva Euroopalla on, että tulevaisuutta johtavat G2-maat eli USA ja Kiina. Näin siis tapahtuu siinä tapauksessa, että Eurooppa oikeasti jää kiinni lamaan.
Krugmanin kirja on loistava analyysi viime vuosikymmenten kriiseistä, mutta resepteistä olen eri mieltä. Sangen hyödyllinen lukukokemus, joka pakottaa ajattelemaan.
juttu julkaistu ensin: foresight.fi
