Pääministereitä ja kaupunginjohtajia…

Ensin EK rekrytoi kaupunginjohtajan vetämään edunvalvonnan vankkureita. Sitten perheyrittäjät nappasivat entisen pääministerin. Tämän jälkeen elinkeinoelämän järjestöillä on enemmän julkisen sektorin asiantuntemusta kuin julkisella sektorilla itsellään!

Kyseessä ei ole uusi trendi. EK:n edellinen toimitusjohtaja, Leif Fagernäs oli ministeriön miehiä. Myös East Officen toimitusjohtaja, René Nyberg, on entinen diplomaatti.

Julkisen sektorin vahva edustus elinkeinoelämän järjestöissä on perusteltua monista eri syistä. Tärkein lienee se, että yksi suurimmista urakoista tulevina vuosina tulee olemaan julkisen sektorin (ja erityisesti kuntasektorin) tuottavuuden parantaminen. Keskusteluun julkisen sektorin tuottavuuden parantamisesta on vaikea osallistua, jos tietämystä ei ole. Nyt sitä on. Yllin kyllin.

Katainen teki parhaansa näillä korteilla

 Kataisella oli liki mahdoton tehtävä. Siksi häntä ei kannata syyttää. Mutta tosiasia on, että hallitusohjelma on aika kamala.

Juuri kun Suomen talouteen pitäisi saada vauhtia, hallitus muotoilee veropoliittisen pannukakun. Yritysveron yhden prosentin lasku on liian vähän, että sillä olisi mitään merkitystä. Pääomatuloveron progressio rankaisee suomalaista omistajaa (ulkomaiselta sijoittajalta sitä ei voi periä). Lehtitaloissa alkaa YT-neuvottelut, kun tilausten veroaste nousee nollasta yhdeksään. Yleinen veroasteen nousu on myrkkyä kasvulle.

Mutta on hyviäkin uutisia. Kuntauudistus etenee – toivottavasti siten, että kuntamarkkinoita avataan yrityksille. Arvopaperimarkkinalain kokokonaisuudistus aiotaan tehdä siten, että Suomessa säilyy pörssi. Hyvää on myös vuosittainen menokurin tsekkaus.

Tosin tähän viimeiseen liittyy riski: jos menojen hallinnassa ei olla kestävällä uralla vuoden päästä, mitä tapahtuu? Keksiikö hallitus uuden toimialan, jota se rankaisee uudella verolla samaan tapaan kuin se rankaisee nyt aika- ja sanomalehtiä?