01.03.2006
Suomi ei ole ensimmäistä kertaa suuren poliittisen yhteisön menestyksellisin osa. 1800-luvun jälkipuoliskolla olimme Venäjän keisarikunnan näyteikkuna. Tänään olemme uudentyyppisen, vapaaehtoisen imperiumin ? Euroopan unionin ? kilpailukykyisin maa.
Voidaanko historiasta ottaa oppia, kun mietitään miten varmistetaan Suomen menestys osana uutta uljasta imperiumia? Jotakin voidaan. Kun kahlaa läpi taloushistoriaamme käsitteleviä teoksia, huomaa, että Suomella on eräitä menestystekijöitä, jotka toistuvat historiamme eri vaiheissa. Yllättävin niistä taitaa olla markkinatalous.
Markkinatalouden merkitystä ei yleensä korosteta, kun puhutaan Suomen taloudellisesta menestyksestä. Markkinataloudella on kuitenkin ollut tärkeä osa kaikissa Suomen historian vaiheissa viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden aikana.
1800-luvun jälkipuoliskolla olimme monien analyysien mukaan markkinatalousvetoisin, parhaiten hallinnoitu ja modernein osa Venäjän keisarikuntaa. Näistä syistä saimme tänne vierasta pääomaa ja rohkeita yrittäjiä. Maailmansotien välinen nousu oli sekin suomalaisen markkinatalouden tuottamaa.
Entä sitten kylmän sodan aika? Mikä oli markkinatalouden rooli tuolloin? Merkittävä. Vaikka Suomi oli suljettu säätelytalous, oli se kuitenkin Neuvostoliiton vaikutuspiirin markkinatalousvetoisin maa. Myös hallinto oli hyvällä tolalla, samoin koulutus ja tuotteiden suunnittelu. Näistä syistä myimme laivoja, saimme rakennusprojekteja ja teimme toppatakkeja Neuvostoliiton markkinoille.
Kuinka on asianlaita tänään? Olemmeko markkinatalousvetoisin osa Euroopan unionia? Emme aivan. Heritage Foundation arvioi, että Suomi on vasta kuudes, kun mitataan EU-maiden talouksien avoimmuutta. Edellemme kiilaavat Irlanti, Luxemburg, Iso Britannia, Tanska ja Viro. Kaksi seikkaa heikentää sijoitustamme: maatalous ja kunnallinen palvelusektori. Näistä jälkimmäinen on painoarvoltaan selvästi merkittävämpi.
On mielenkiintoista pohtia, mikä olisi Suomen sijoitus, jos kunnallinen palvelusektori olisi nykyistä enemmän avattu yksityisille palvelutuottajille. Veikkaan, että sijoittuisimme mitalisijoille, ellemme aivan kärkeen.
Tulevien vuosien suuri haaste on elinkeinovapauden ulottaminen kuntasektorille. Tuo vapaus säädettiin jo autonomian aikana, mutta sitä ei vielä ole täysimääräisesti toteutettu. Sen piiriin eivät ole kuuluneet kunnalliset palvelut.
Ajat ovat muuttumassa. Yhä useampi kunta on ryhtynyt tilaamaan kunnallisia palveluja yksityisiltä yrittäjiltä. Moni kunta on kokeiluissa onnistunut, moni on epäonnistunut. Epäonnistumisten suuri määrä ei yllätä. Siirtyminen suljetusta järjestelmästä avoimeen ei ole helppoa. Tarvitaan uudenlaista asiantuntemusta. Täytyy oppia tilaamaan palveluja siten, että muutkin kriteerit kuin hinta saavat riittävän painoarvon.
Vaikeuksista huolimatta elinkeinovapauden ulottaminen kuntasektorille on välttämätöntä, jos mielimme menestyä pitkällä aikavälillä. Muutoin emme pysty takaamaan kaikille suomalaisille laadukkaita palveluja käytettävissä olevilla resursseilla.
Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen totesi jokin aika sitten, että kaikkien mittausten mukaan hoivasektorimme tuottavuuskehitys on viime vuodet ollut rankasti miinusmerkkinen. Pohtiessaan selitystä ilmiölle kansliapäällikkö päätyi yksinkertaiseen toteamukseen: Syy huonoon tuottavuuskehitykseen on se, että yritystoiminta ei meillä ole saanut millään tavalla isoa roolia terveydenhuollossa. Sama pätee varmasti myös muuhun julkiseen palvelutuotantoon.
Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin, otimme mallia Ruotsin kokemuksista. Kun hyvinvointivaltiota nyt modernisoidaan, kannattaa meidän taas katsoa Ruotsiin. Ruotsissa yksityiset yritykset tuottavat julkisista palveluista liki kaksikymmentä prosenttia. Suomessa osuus on viiden prosentin luokkaa.
Kaikkea ei tarvitse ulkoistaa eikä Suomesta tarvitse tehdä maailman markkinatalousvetoisinta maata. Mutta nykyistä isompi osa julkisista palveluista on tulevaisuudessa pakko tuottaa yksityisesti. Muuten emme ole imperiumin ykkönen enää kauan.
Artikkeli on julkaistu Taloussanomissa 1.3.2006