Maailmanhistorian menestyksellisintä sotilasliittoa uhkaa repeytyminen. Miten Suomen tulisi tilanteeseen reagoida?

Olen kannattanut Nato jäsenyyttä 1990-luvulta saakka, mutta nyt analyysini on mennyt uusiksi. Seitsemänkymmentä vuotta täyttävä Nato on elämänsä kriisissä.

Naton tulevaisuutta uhkaavat Trumpin politiikka, Brexit, nationalismin voimakas nousu ja sosialismin suuri suosio.

Trumpin politiikka ei vielä ole heikentänyt Naton sotilaallista ulottuvuutta. Tulevaisuudessa näin voi käydä. Yhdysvallat on kiinnostuneempi strategisesta kilpailusta Kiinan kanssa kuin Euroopasta.

Brexit synnyttää valtakilpailun isojen eurooppalaisten valtioiden kesken. Italian, Puolan ja Unkarin populistit lähestyvät Kiinaa ja Venäjää. Britannian ja USA:n sosialistit (joiden suosio on kasvanut erityisesti nuorten keskuudessa) eivät kannata Natoa tai sotilaallista voimaa. Vihreät ovat valmiita kieltämään sotilashankinnat USA:sta, jos se ei allekirjoita Pariisin ilmastosopimusta. Saksa ei ole valmis nostamaan sotilaallista profiiliaan. Ranska ei ole kiinnostunut pohjoisen Euroopan puolustuksesta.

Epävarmuuksia on paljon. Mitä Suomen pitäisi tehdä?

Ensiksi meidän pitää vahvistaa sotilaallista kolmikantaa Ruotsin, Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Tämän perusta on toukokuussa 2018 allekirjoitettu ”trilateral statement of intent (SOI)”. Aiemmin allekirjoitettu isäntämaasopimus kuuluu myös tähän pakettiin.

Toiseksi meidän on pyrittävä luomaan läheisempi sotilaallinen yhteistyö Norjan kanssa. Tämä vahvistaa Pohjolan puolustuksen uskottavuutta ja tiivistää Suomen, Ruotsin ja Naton yhteistyötä entisestään.

Kolmanneksi meidän on luotava visio Trumpin jälkeiselle yhteistyölle USA:n ja Euroopan välillä. Tähän visioon tulisi kuulua sekä kauppasuhteiden että turvallisuuspoliittisten suhteiden uudelleen järjestäminen. Mikäli nämä suhteet lähtevät kehittymään hyvään suuntaan, tulisi Suomen mennä mukaan uuteen Natoon.