Kannattaako ulkoministerin tehdä aloitteita, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia tulla nopeasti hyväksytyksi? Alex Stubb ehdotti alkuvuodesta Lontoossa, että Yhdysvaltain ja Euroopan välille perustettaisiin vapaakauppa-alue (Transatlantic Free Trade Area – TAFTA). Aloite sai ristiriitaisen vastaanoton.

Kriitikot totesivat, että aloitteella ei ole mahdollisuuksia mennä läpi. Syitä on lukemattomia. Niin kauan kun EU ei ole valmis luopumaan yhteisestä maatalouspolitiikasta, ei vapaakauppasopimusta voida solmia. Niin kauan kun Dohan neuvottelukierrosta pidetään hengissä, eivät Eurooppa ja USA voi lähteä sooloilemaan. Niin kauan kun Obamalla on kädet täynnä muita hommia, ei uuteen kunnianhimoiseen hankkeeseen haluta tarttua. Ja sitäpaitsi: sanat Eurooppa ja vapaakauppa eivät oikein kuulu Obaman sanavarastoon.

Kannattajat katsovat, että jokaisen aloitteen ei tarvitse johtaa suoraan toimintaan. Tärkeää on myös maalata visio haluttavasta tulevaisuudesta. Stubbin visiossa USA ja Eurooppa toimivat niin kuin saarnaavat: vapaakaupan puolesta muille tietä näyttäen.

Jos monenkeskinen kauppajärjestelmä sakkaa nykyistä(kin) pahemmin, ovat uudet ajatukset tarpeen. Jos Kiinan nousu on vielä nopeampaa kuin nyt ajatellaan, ovat uudet ajatukset tarpeen.

Alex kuuluu siihen harvalukuiseen ulkoministerien joukkoon, jolla on sanottavaa aikamme suuriin kysymyksiin. Tämä tekee hänestä kiinnostavan ja relevantin kansainvälisessä yhteistyössä. Näin siitä huolimatta, että kaikkia hänen ajatuksiaan ei panna heti täytäntöön.