Miksi Suomi jää Ruotsista ja Virosta?

EVA on ansiokkaasti kertonut, miten Ruotsilla menee paremmin kuin Suomella. Olen itse esittänyt, että voimme oppia hieman myös Virosta. Miksi jäämme näistä maista jälkeen?

Syy on selvä: Ruotsin ja Viron hallitukset uskovat markkinoihin: hyvin toimiviin työmarkkinoihin, mahdollisimman vapaisiin tuotemarkkinoihin ja siihen, että yksityiset yritykset tuottavat huomattavan osan julkisista palveluista.

Suomen hallituksella ei ole samanlaista uskoa markkinoihin. Se uskoo konsensukseen. Konsensuksen pitäisi kuitenkin olla tapa toimia, ei toiminnan sisältö.

Se, että Suomen hallituksella ei ole yhteistä ideologiaa, mahdollistaa sen että hallitus pysyy koossa. Lyhyellä tähtäimellä tämä on ok. Pidemmällä sihdillä hallituksen suunnattomuus on ongelma.

Soinille riitti

 Soinilla oli kaksi hyvää syytä jättäytyä hallituksen ulkopuolelle.

Ensimmäinen syy oli se, että Perussuomalaiset eivät olleet valmiita hallitusvastuuseen. Menestyksellinen toiminta hallituksessa vaatii monenlaista osaamista. Perussuomalaisten osaaminen ei vielä ole sillä tasolla, että se olisi menestyksellisesti selvinnyt hallitusvastuusta. Kommelluksia olisi tullut sen verran, että kannatus olisi saattanut vaarantua. Tämä oli taktinen syy.

Toinen syy oli perinpohjainen epäusko Eurooppa-projektiin. Soini ei ainoastaan kyseenalaistanut Suomen Eurooppa-politiikan linjaa. Hän kyseenalaisti koko unionin tulevaisuuden. Mikään muu kuin EU:n perinpohjainen suunnanmuutos ei Soinille tunnu riittävän. Koska 27 EU-maata eivät olleet valmiita seuraamaan Soinia, hän päätti olla liittymättä Suomen hallitukseen. Loogista? Kyllä. Järkevää? Hmm.

Selvää on, että Soini aloitti samalla valmistautumisen kuntavaaleihin. Jos EU on mennyt konkurssiin kuntavaaleihin mennessä, näemme silloin entistä suuremman jytkyn. Jos EU on vielä pystyssä, harmitellaan perussuomalaisten joukossa sitä, että annettiin suuren mahdollisuuden mennä sivu suun.