Peruskysymysten äärellä

Tulin juuri Brysselistä. Mieliala oli hermostunut. Kriisi ei vielä ole ohi. Mutta kun kriisi on ohi, näemme mihin suuntaan EU kehittyy.

Ironista on, että EU väänsi kahdeksan vuotta perussopimusta, jonka oli tarkoitus linjata EU:n päätöksentekoa ja kansainvälistä roolia. Tuosta harjoitteesta ei paljon villoja syntynyt. Sen sijaan nykyinen kriisi tulee ratkaisevasti määrittämään EU:n olemusta pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Tähän saakka EU on edennyt kriisien kautta, mutta en ole varma, että tälle kertaa mennään eteenpäin.

Presidentti ja perustuslaki

Yksi tapa tulkita perustuslakia on lukea mitä siihen on kirjoitettu. (Muitakin tapoja tuntuu olevan.) Perustuslaki toteaa, että EU asiat kuuluvat pääministerille. Siispä EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Lissabonin sopimus ei muuttanut Suomen perustuslakia. Se muutti Euroopan unionin toimintaa.

Aiemmin EU:n jäsenmaiden huippukokous – niin sanottu Eurooppa Neuvosto – oli epävirallinen kokous. Kokouksella ei ollut virallista institutionaalista asemaa. Kokouksen epävirallisesta luonteesta johtuen Presidentin kanslia saattoi argumentoida, että kyseessä ei ollut virallinen EU-kokous (joka olisi kuulunut pääministerille) vaan epävirallinen valtionpäämiesten kokous, jossa usein käsiteltiin Suomen tasavallan presidentille kuuluvia ulkopoliittisia kysymyksiä.

Lissabonin sopimuksen astuminen voimaan muutti tilanteen. Eurooppa Neuvostosta tuli virallinen EU-instituutio. Tämän muutoksen myötä kokouksen luonne muuttui. Se ei enää ole epävirallinen valtionpäämiesten kokous. Se on virallinen EU-kokous, johon osallistuminen kuuluu Suomen pääministerille.

Mikäli Suomen tasavallan presidentti osallistuu kokoukseen tulevaisuudessa, hän rikkoo perustuslakia. Näin yksinkertaista se on.