Pääministeri kuulostaa omnipotentilta. Tosiasia kuitenkin on, että toimitusjohtajalla on enemmän valtaa johtoryhmäänsä kuin koalitiohallituksen pääministerillä.

Toimitusjohtaja voi valita tiiminsä ja erottaa ne, jotka epäonnistuvat. Tällaista valtaa ei pääministerillä ole. Jokainen puolue nimeää omat ministerinsä, ja pääministerin valta erottaa yksittäinen ministeri rajoittuu hänen oman puolueensa salkunkantajiin.

Monet sanovat, että Kataisen sixpack epäonnistui siksi, että hallitus oli ideologisesti erimielinen. On selvää, että ideologisen liiman puute haittasi hallituksen toimintaa. Ratkaiseva tekijä oli kuitenkin se, että hallituksessa oli yhden isännän sijasta kuusi puoluejohtajaa. Jokainen ministeri kuunteli oman puolueensa johtoa, mutta sulki korvansa pääministerin viesteiltä. Kun vielä sovittiin, ettei yksikään ministeri puutu toisen valmistelemiin esityksiin, oli soppa valmis. Ministeriöistä tuli siiloja, jotka tuottivat keskenään ristiriitaista sääntelyä. Isoista asioista ei päästy yksimielisyyteen.

Juha Sipilä aikoo ottaa käyttöön yritysjohtamisen menetelmät. Idea on hyvä, mutta mallia voi ottaa myös Esko Ahosta ja Paavo Lipposesta.

Esko Ahon aikana konserniohjaukseen päästiin sillä, että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta otti johtoryhmän roolin. Se linjasi tärkeät asiat ja varmisti yhdessä, että muut ministerit toimivat linjausten mukaisesti. Paavo Lipposen aikana hallituksessa istui valtiovarainministerin ja pääministerin muodostama kahden hengen johtoryhmä. Nämä kaksi miestä edustivat samalla myös hallituksen enemmistöä, joten heidän linjaustensa mukaan toimittiin.

Juha Sipilän konsernin johtoryhmään kuuluvat Timo Soini ja Alexander Stubb. Näiden tehtävä on pitää omien puolueittensa ministerit ja kansanedustajat ruodussa. Malli vaikuttaa uskottavalta. Nyt kysymys kuuluu, löytävätkö puheenjohtajat sellaisen yhteisen hallitusohjelman, johon he pystyvät sitoutumaan sataprosenttisesti. Palataan siihen, kun ohjelma on valmis.