Suomi heitti kohtalonsa Saksan kanssa yhteen 70 vuotta sitten. Niin myös tänään. Tuolloin kävi huonosti. Tällä kertaa käy paremmin. Niin vielä uskon.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että meneillään oleva talouskriisi on helpointa ymmärtää maailmansotana ilman aseita. Suuret muutokset valtioiden välisissä voimasuhteissa kanavoituivat ennen suursotien kautta. Nykyään ne kanavoituvat finanssi- ja talouskriisien kautta. Tämä taustana sille, että käytän muuten ehkä kyseenalaista metaforaa ”aseveljeydestä”.

Katsoi asiaa miltä kulmalta tahansa, tosiasia on, että Suomi on taas kerran heittänyt kohtalonsa Saksan varaan. Jos euroalue hajoaa, todennäköistä on, että Suomi jatkaa rahaliitossa Saksan kanssa. Näin tapahtuu riippumatta siitä, onko mahdollinen uusi valuutta-alue suuri tai pieni. Todennäköistä on, että myös Viro on tuossa liitossa mukana.

Jos Euro säilyy – johon itse vieläkin uskon – hakee Suomi itselleen paikan Saksan luotettavana kumppanina. Tämä on ollut Suomen strategia siitä saakka kun vakuusseikkailusta päästiin eroon. (Itse asiassa hyviä suhteita Saksaan vaalittiin jopa sekavan vakuusprojektin aikana.)

Saksa on ollut Suomen kumppani historian käännekohdissa ennenkin. Joskus lopputulema on ollut Suomelle hyvä, joskus huono. Tällä kertaa Saksan kyydissä olo tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

Palaan strategian epäkohtiin seuraavassa blogissa.