Kirjoitin Financial Timesiin jutun protestanttisesta vapaa-ajan etiikasta. Jutun keskeinen väite oli, että hyvä tasapaino työn ja muun elämän välillä on tärkeä syy pohjoismaiden menestykseen kilpailukykymittareissa. FT tuntui pitävän jutusta, koska laittoi houkuttimen (eli viitteen juttuun) lehden etusivulle.

Palautetta on tullut ja runsaasti. Amerikkalainen juristi kysyi kuinka Suomen kansalaiseksi oikein pääsee, mutta totesi myös: ”kansalaisuuspäätöstä odotellessa minä sitten pidän maailman talouden pyörät pyörimässä muiden amerikkalaisten työhullujen kanssa.”

Brittiläinen johtaja kertoi laittaneensa jutun koko organisaatiolle. Mukana oli kommentti, että ”älköön tätä tulkittako kehoitukseksi pitää pidempiä lomia. Resepti toimii vain pohjoismaisissa työyhteisöissä”.

Suomessa moni on kysynyt haluanko pidempiä lomia kaikille. Ei, sitä en kaipaa. Lomat on sopivan pitkiä jo nyt.

Kaipaan oivallusta siitä, että maailma on muuttunut. Teollista aikaa palveli protestanttinen työetiikka. Voi olla, että jälkiteollista aikaa palvelee paremmin hyvä tasapaino työn ja muun elämän välillä. Voisi ainakin kuvitella, että Life-Work balance tuottaa oivalluksia, nopeutta ja henkistä ketteryyttä. Näitä tarvitaan, jos haluamme että palvelumme ja tuotteemme erottuvat muiden vastaavista.