Pääministeri Theresa Mayn päätös järjestää vaalit kesäkuussa on hyvä uutinen Britannialle, Euroopalle ja Suomelle.

Äkkikäännökset ovat nykyään muotia. Niitä on nähty USA:ssa, Skotlannissa ja Britanniassa. Epävarmuus kasvaa, mutta emmepä enää elä stagnaatiossa. Seisova vesi on lähtenyt liikkeelle.

Kesäkuun vaalit Britanniassa ovat hyvä uutinen kolmesta syystä.

Ensiksi vaalit (todennäköisesti) antavat pääministeri Maylle vahvan mandaatin Brexit-vääntöön EU:n kanssa. Samalla loppuu jossittelu siitä, tapahtuuko Brexit vai ei. Tämä on myönteistä, sillä hyvin strukturoitu ja selkeä neuvotteluprosessi on kaikkien etu.

Toiseksi vaalit rauhoittavat Skotlannin itsenäistymispyrkimyksiä. Nicola Sturgeon joutuu valmistautumaan vaaleihin sen sijaan, että agitoisi uutta kansanäänestystä – jolle ei näytä olevan niin paljon tukea kuin Sturgeon uskoi. Sitä paitsi voi hyvinkin olla, että nationalistien kannatus on Skotlannissa ohittanut huippunsa.

Kolmanneksi vaalit pakottavat EU:n pohtimaan omia uudistuksiaan. Tällä hetkellä näyttää nimittäin siltä, että Britannia tekee päätöksiä ja EU junnaa paikallaan. Ellei EU saa omia uudistuksiaan vauhtiin, alkaa kontrasti päätöskykyisen Britannian ja päättämättömän EU:n välillä muodostua kiusallisen suureksi.

Seisovassa vedessä pärjää kellumalla. Virtaavassa vedessä on melottava. Suomenkin on parannettava melomista, sillä muutokset eivät maailmasta nopeasti lopu.