Kumpi on Suomelle tärkeämpi, Saksa vai Britannia? Jos kysymyksen esittää Ulkoministeriön korkeille virkamiehille, he vastaavat ”Saksa”. Vastaus on ymmärrettävä, mutta väärä.

Ymmärrettävä vastaus on siksi, että Saksa on muovannut Suomen kulttuuria ja politiikkaa kautta vuosisatojen.

Ilman Lutheria ei olisi ollut Mikael Agricolaa. Ilman Hegeliä ei olisi ollut Snellmania. Ilman Humboldtia ei olisi suomalaista yliopistolaitosta. Ensimmäisen maailmansodan aikana valitsimme saksalaisen kuninkaan. Toisen maailmansodan aikana turvauduimme taas Saksaan. Kylmän sodan aikana kauppavaihto Saksan kanssa oli tärkeää. Euroopan Unionissa olemme olleet Saksan uskollinen aseenkantaja.

Väärä vastaus on siksi, että Saksa ei yksin meille riitä. Ilman voimakasta linkkiä Britanniaan Suomi näivettyy. Kulttuurissamme ja taloudessamme on voimakas kytkentä skottilaiseen valistukseen ja brittiläiseen pragmatismiin. Ilman John Lockea ei olisi ollut Anders Chydeniusta. Ilman Winston Churchillia ei olisi vapaata Eurooppaa. Ilman Britanniaa ei olisi uskottavaa Natoa. Ilman uskottavaa Natoa, elämä pohjan perukoilla olisi ankeampaa.

Oikea vastaus otsikon kysymykseen on ”tarvitsemme molempia”. Tämä periaate ohjatkoon Suomen politiikkaa, kun valmistaudumme Brexit-neuvotteluihin. Meidän tulee edistää mahdollisimman nopeaa win-win sopimusta Britannian ja EU:n välillä.