Taneli Lahden ja Vesa Vihriälän EVA-julkaisu, ”Unionin horjahdus”, sisältää erinomaisen analyysin. Valitettavasti sen politiikkasuositus on Suomen ja Euroopan etujen vastainen.

Lahti ja Vihriälä ovat Euroopan unionin huippuasiantuntijoita. Molemmilla on pitkä kokemus työstä Euroopan komission palveluksessa. Se näkyy. Heidän kirjoittamansa analyysi edustaa komission kantaa puhdasoppisemmin kuin komissio itse.

Lahden ja Vihriälän keskeinen argumentti on, että ”Suomen kannalta kova Brexit on parempi kuin sellainen pehmeä Brexit, joka lisää EU:n hajaannusta.” Slogantasolla tämä kuulostaa hyvältä. Ainoa ongelma, että juuri tämä resepti on ajanut EU:n kuilun partaalle.

EU on jokaisessa kriisissä rientänyt puolustamaan ”EU:n yhtenäisyyttä”. Näin tehdessään se on asettanut EU:n instituutioiden edut tavallisten eurooppalaisten ihmisten ja yritysten etujen edelle. Tämän politiikan tuloksena meillä on Geert Wilders, Marine Le Pen, Beppe Grillo, ankea talouskasvu ja Brexit. Jos samaa politiikkaa jatketaan, meillä on pääministeri Wilders, presidentti Le Pen ja EU:n loppu – eli juuri se lopputulos, jota Lahti ja Vihriälä haluavat välttää.

Onko komission, Lahden ja Vihriälän mallille sitten vaihtoehtoa? Kyllä. Se löytyy EVA Analyysin faktalaatikosta. Se on Kumppanuussopimus eli kompromissiratkaisu, jossa Britannia olisi osa sisämarkkinoita, mutta voisi jossain määrin säädellä työvoiman liikkuvuutta. Tällaista ”Continental Partnership” -mallia on luonnostellut ajatuspaja Bruegelin kokoama asiantuntijaryhmä.

Kumppanuussopimus eroaa komission, Lahden ja Vihriälän mallista siinä, että se sisältää muutoksia EU:n rakenteisiin. ”Jos maailma muuttuu, muuta rakenteita”, sanovat kompromissimallin kannattajat. ”Jos maailma muuttuu, puolusta vanhoja rakenteita”, sanovat Lahti ja Vihriälä.

Lahti ja Vihriälä puhuvat ”kovasta Brexitistä”. Mutta kovankin Brexitin – eli sen että Britannia lähtee tulliliitosta – voi toteuttaa monella tavalla. Sen voi toteuttaa plussummapelinä, jossa haetaan mahdollisimman toimivaa ratkaisua molempien osapuolten kannalta. Tai sen voi toteuttaa nollasummapelinä.

Lahti ja Vihriälä kannattava miinussummapeliä. He kannattavat rankaisupolitiikkaa. He kannattavat kaupan esteitä. Näin siitä huolimatta, että he myöntävät rankaisu-Brexitin johtavan alhaisempaan talouskasvuun koko Euroopassa. Miksi? Koska he pelkäävät, että hyvä sopimus EU:n ja Britannian välillä synnyttäisi pakoliikkeen Unionista.

Tähänkö sitä on tultu? Sen sijaan, että pohtisimme, miten voimme tehdä EU:sta paremman paikan asua, yrittää, opiskella ja nauttia elämästä, me pohdimme, miten voimme estää valtioita ”pakenemasta” unionista. Herätys Eurooppa! Herätys Suomi! Tämä tie johtaa katastrofiin.

Aikana, jolloin Venäjä siirtää ydinaseita Kaliningradiin, Suomen ei pitäisi olla niin innokas rikkomaan välejä Britannian kanssa. Aikana, jolloin talouskasvu laahaa, Suomen ei pitäisi olla niin innokas luomaan uusia kaupan esteitä keskelle Eurooppaa. Aikana, jolloin establishmentin valtaa vihataan, Suomen ei pitäisi olla niin innokas liittoutumaan komission kanssa.

LOPPU
(korjasin väärin kirjoitetun etunimen klo 17.24)