Komissaari Olli Rehnin kriisinhallintastrategiassa on ollut kaksi tavoitetta. Ensiksi, komissio on pyrkinyt patoamaan kriisin kolmeen ongelmavaltioon eli Kreikkaan, Portugaliin ja Irlantiin. Toiseksi, komissio on ostanut aikaa, jotta Euroopan talous kestäisi lainojen uudelleenjärjestelyn. Virallisesti lainojen järjestelyistä ei tietenkään ole puhuttu. Mutta todellisuudessa kaikkia vaihtoehtoja on tarkasteltu jo pitkään. Tällä viikolla nähdään leviääkö kriisi Italiaan. Jos näin käy, strategia on epäonnistunut.
Oma veikkaukseni on, että kriisi ei leviä Italiaan. Sen sijaan komissio lähtee päättäväisesti muokkaamaan Kreikan, Portugalin ja Irlannin lainojen ehtoja. Tämä tulee tapahtumaan yhteistyössä Euroopan pankkien kanssa. Vaikeus on siinä, että lainojen uudelleen järjestelyä ei voi nimittää lainojen uudelleenjärjestelyksi. Muutoin kukaan ei enää sijoita Espanjan, Italian tai muiden heikkojen euromaiden valtion papereihin. Kyseessä on siis vähän samanlainen haaste kuin Suomella kylmän sodan aikana: piti selittää miten pystyimme olemaan puolueeton samaan aikaan kun meillä oli sotilaallinen sopimus Neuvostoliiton kanssa. Olli Rehn ehti olla mukana tuossa sanojen selittelyssä. Se auttaa häntä epäilemättä myös nyt.
Arvoisalle puheenjohtajalle vain tsoiekdi, ette4 ei kannata liikaa uskoa te4ysin ve4e4ristellylle4 kysymyksenasettelulla tehtye4 galluppia. Ainakaan te4lte4 Vasemmistoliiton e4e4neste4je4lte4 et todellakaan saa tukea uusliberalistiselle politiikalle. Puoluejohto suoritti kaikkien aikojen takinke4e4nnf6n EU-politiikassa. Arhinme4ki ja kumppanit taitavat luottaa vahvasti kannattajien perinteiseen puolue-uskollisuuteen, jossa loikataan ainoastaan nukkuvien puolueeseen jos sinneke4e4n. Toisinsanoen taidetaan ajatella, ette4 vaikka kuinka ajettaisiin omien e4e4neste4jien etujen vastaista politiikkaa, e4e4nime4e4re4 ei radikaalisti putoa kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole puoluekartalla. Pitke4lle4 aikave4lille4 kannatus on kuitenkin te4lle4 tyylille4 ollut laskussa.Vasemmistoliiton le4hteminen mukaan toteuttamaan uusliberalismia osoittaa taas kerran, miten tehokkaasti valtasysteemit imaisevat toisinajattelijat osaksi koneistoa. Uusliberalismille ei ene4e4 te4me4n je4lkeen lf6ydy parlamentaarista vastavoimaa, vaan muutosvoima tulee kansalaisje4rjestf6tasolta.
Wow! That’s a really neat answer!
You’ve managed a first class post