Jutta Urpilaisen mielestä Tanska ja Norja eivät ole sivistysvaltioita. Tämä taitaa olla ainoa mahdollinen tulkinta hänen näkemykselleen, jonka mukaan sivistysvaltiot eivät rajoita lakko-oikeutta. Tanska ja Norja nimittäin rajoittavat.

Lakko-oikeus voidaan johtaa Suomen valtion määrittelemistä perusoikeuksista, Suomen allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista, jopa ihmisoikeuksista. Mutta ajatus siitä, että sitä ei voitaisi rajoittaa on väärä.

Esimerkiksi sananvapautta voidaan Euroopan ihmisoikussopimuksen mukaan rajoittaa lailla, ”jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.”

Lakko-oikeuden hyväksyminen perusoikeudeksi ei tee siitä rajoittamatonta. Päinvastoin. Lakko-oikeuden hyväksyminen perusoikeudeksi tarkoittaa, että sitä pitää pitää punnita toisten perusoikeuksien toteutumista vastaan. Jos lakko-oikeus loukkaa omaisuuden suojaa, oikeutta työhön tai oikeutta harjoittaa elinkeinoa, on punnittava mikä oikeuksista on vahvin. Parlamentti on tähän punnintaan oikea paikka.

Tanskassa ja Norjassa parlamentti voi yksinkertaisella enemmistöllä lopettaa lakon, jos sen katsotaan rikkovan muita perusoikeuksia tai sen katsotaan estävän yhteiskunnan toiminta.