Taistelu Euroopasta

Yleinen 79 kommenttia

Nyt on kyse siitä rakennetaanko tulevaisuuden Eurooppaa instituutioiden vai ihmisten ehdoilla. Suomen on oltava ihmisten puolella. Tämä tarkoittaa komission puheenjohtajan ja Ranskan presidentin vastustamista.

Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker haluaa Britannian nopeasti ulos EU:sta. Ranskan presidentti aikoo estää Lontoon Cityn toiminnan euroilla käytävässä osakekaupassa. Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz haluaa estää räätälöidyn ratkaisun Britannian kanssa.

Kaikkea kolmea tahoa – komissiota, Ranskan hallitusta ja Euroopan parlamenttia -yhdistää täydellinen kyvyttömyys asettua eurooppalaisten ihmisten ja yritysten asemaan. Heitä kiinnostaa vain edustamiensa instituutioiden vallan varmistaminen. Tarina on tuttu: antaa kreikkalaisten kärsiä, kunhan euro ei hajoa. Antaa brittien kärsiä, kunhan EU ei hajoa. Eivätkö he tajua, että puolustamalla instituutioita kaiken muun uhalla, he ovat ajamassa näitä instituutioita nurin?

Meitä eurooppalaisia ihmisiä ei kiinnosta millainen diili Britannian kanssa tehdään. Pääasia on, että mennään pragmaattisesti eteenpäin. Meitä ei kiinnosta kärsiikö komission arvovalta tai tuleeko Euroopan parlamentin jäsenille paha mieli. Nuo instituutiot eivät ole itseään varten vaan meitä eurooppalaisia varten. Meitä ei kiinnosta säilyykö presidentti Hollande vallassa vai ei. Meitä kiinnostaa demokratian toimivuus.

Viimeaikaiset kommentit komissiosta ja Euroopan parlamentista osoittavat, että Brexit-aktivistit olivat yhdessä asiassa oikeassa: EU:n johtajat suhtautuvat ylimielisesti kansalliseen demokratiaan. He haluavat sivuuttaa sen ikävänä yksityiskohtana.

Tosiasia on, että Britanniassa on järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys. Tosiasia myös on, että Britannian hallitus ei ole tehnyt päätöstä erosta. Parlamentti ei ole ottanut asiaan kantaa. Menemmekö Britannian poliittisen järjestelmän ehdoilla vai alistummeko Brysselin diktaattiin?

Ranskassa ja Hollannissa äänestettiin kaksi kertaa Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta. Suomessa Risto Ryti teki diilin Saksan kanssa, jonka seuraava hallitus hylkäsi. Kuka väittää, ettei demokratiassa voi jotakin asiaa ottaa uudelleen pöydälle? On täysin väärin hoputtaa Britanniaa vaihtamaan pääministeriään tai ilmoittamaan erosta.

Onko mahdotonta toivoa, että EU kunnioittaisi kansallista itsemääräämisoikeutta edes hiukan? Onko mahdotonta toivoa, että EU olisi oppinut tästä episodista jotain? Jos EU ei kunnioita eikä opi, voisiko se edes teeskennellä hieman?

79 vastausta artikkeliin ”Taistelu Euroopasta”

  1. ”Meitä eurooppalaisia ihmisiä ei kiinnosta millainen diili Britannian kanssa tehdään. ”

    Puhu vain omasta puolestasi. Minua ainakin kiinnostaa minkalainen diili Brittien kanssa tehdään. Britit eivät saa saada erivapauksia. Se ei olisi reilua muita jäsenmaita ja niiden veronmaksajia kohtaan. Lisäksi erivapaudet lisäisivat entisestään kokemusta EU:n epäoikeudenmukaisuudesta ja rohkaisisi muiden maiden EU -vastaisia voimia entistä voimakkaampaan erokampanjointiin.

    Brittejä ei tietenkään pidä kurmoottaa, mutta ei myöskään antaa heille perusteettomia etuja.

    En silti väitä, etteivät EU:n byrokraatit ole ylimielisiä. Sehän on byrokraattien universaali ominaisuus.

    Enenmmän minua kuitenkin ottavat pannuun kansalliset päättäjät jotka käyvät Brysselissä sopimassa yhteisistä asioista ja palaavat sitten kotimaahan joko ylistämään itseään voitosta EU:n hirmukoneistoa vastaan tai syyttämään EU:ta asioista jotka ovat itse sopineet ja allekirjoittaneet.

    Euroopassa (ml. Suomi) ei ole tällä hetkellä yhtään valtiomiestä. Kaikki ovat näköalattomia, selkärangattomia opportunisteja ja oman edun tavoittelijoita.

    • Olisiko sinusta oikeudenmukainen vaikkapa samanlainen järjestely kuin on EU:n ulkopuolisilla mailla Norjalla ja Sveitsillä on. Saat itse laskea mitä Britannialle jää maksettavaa. Ohessa olen vertaillut Suomea ja Norjaa, niin että myös Norja olisi EU-jäsen ja vastaavasti jos Suomi olisikin EU:n ulkopuolella ja sillä olisi samanlainen sopimus EU:n kanssa kuin Norjalla. Ja tuohon jäsenmaksuun.

      Eurooppatiedotuksesta kerrotaan seuraavaa:

      Norjan BKT asukasta kohden oli vuonna 2014 97363 euroa asuakasta kohden ( Suomen vastaava luku 49541). Koska EU:n jäsenmaksut perustuvat alv:n tuottoon ja kansantuotteen määrään, niin voidaan päätellä, että täysjäsenenä Norjan nettomaksu unionille on noin kaksinkertainen Suomen jäsenmaksuun verrattuna.
      VVM tilastoijen mukaan Suomen vuoden 2014 EU-jäsenmaksu oli 1777 miljoonaa euroa joten Norjalla kyseinen summa olisi siinä tapauksessa kaksinkertainen eli noin 3 554 miljoonaa euroa.
      Lisäksi Suomi peri vuonna 2013 tullimaksuja 166 miljoonaa euroa, joka tilitettiin EU:lle. Kantopalkkio oli 41,5 miljoonaa euroa. Oletamme että Norja tulouttaisi saman verran kuin Suomikin eli noin 124 miljoonaa euroa.
      Täten päätyisimme Suomen kohdalla noin 1,9 miljardiin euroon ja Norjan taas 3, 7 miljardiin euroon.
      Eurooppatiedotuksen mukaan Norja on järjestänyt suhteensa Euroopan unioniin solmimalla ETA sopimuksen. Sopimus takaa norjalaisten teollisuustuotteiden vapaan pääsyn EU-markkinoille. Maataloustuotteita ja kalatuotteita varten on tehty erilliset sopimukset. Norja kuuluu myös Schengen-sopimuksen piiriin ja lisäksi maa on tehnyt erillissopimuksia osallistumisesta mm. tiede-, koulutus-, ja tutkimusohjelmiin. Norja maksaa vuosittain arviolta 500-600 miljoonaa euroa näistä erilaisista järjestelyistä.
      Esimerkiksi Osmo Soininvaaran hiljan esittämä väite että Norja maksaa saman maksun oli se EU:n jäsen tai ei ei pidä paikkansa. Eroa näyttää olevan vaivaiset 3.1-3,2 miljardia euroa vuodessa.
      Jos haluamme taas laskea mitä Suomelle maksaisi samanlainen järjestely kuin Norjalla on EU:n ulkopuolella pädymme summaan 250-300 miljoonaa. Tullirahakin jäisi omaan käyttöön koska ETA sopimus pitää sisällään tullivapauden Norjan ja EU:n välillä.
      Suomella ero olisi pienempi, vain vaivaiset 1,6- 1,65 miljardia euroa vuodessa.

  2. Päinvastoin. EU-parlamentti vain patistaa Britanniaa kunnioittamaan kansanäänestyksen tulosta.

  3. Ranskassa ja Hollannissa äänestettiin kaksi kertaa Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta. Kun ensin saatiin väärä tulos, piti yrittää uudestaan.

  4. ”Nuo instituutiot eivät ole itseään varten vaan meitä eurooppalaisia varten. …. Meitä kiinnostaa demokratian toimivuus.”

    Jos lukee ”The Five Presidents’ Report: Completing Europe’s Economic and Monetary Union” – raporttia, jossa Juncker on yhteistyössä Draghin, Schulzin, Dijsselbloemin ja Tuskin kanssa, EMU:n viimeistelyn lähtökohdat kirjannut, ei tule kyllä ensimmäisenä mieleen demokratia, saati se että instituutiot olisivat ihmisiä varten. Päinvastoin ihmiset, yritykset ja jäsenvaltiot ovat nimenomaan instituutioita ja EU:n taloutta varten. Sinänsä odotettu ulostulo näiltä herroilta. Raportin pohjalta tulkittuna, päätöksiä ja arvioita saa tehdä, kunhan ne istuvat komission konsensukseen. Onnea Britannialle, teitte oikean ratkaisun. Lähteminen olisi myöhemmin ollut entistä hankalampaa, koska nyt integraatiossa aletaan vasta etenemään.

  5. Jos viesti ei mene perille vaan piirileikki jatkuu ei ole mitään järjellistä syytä jatkaa piirileikkiä vaan vaihtaa kentää kuten Britannian kansa äänesti.