Saksa pakottaa euroalueen seuraamaan tiukkaa talouskuria. Suomessakin haikallaan kuria markkinoiden toimintaa. Olemme siirtyneet kuriliberalismin aikaan.
1990-luku oli uusliberalismin aikaan. Silloin purettiin sääntelyä, alennettiin veroja ja uskottiin taloudellisiin kannustimiin. Nyt eletään kuriliberalismin aikaa. Sääntelyä lisätään, veroja nostetaan ja uskotaan palkan alennuksiin.
Kuriliberalismi on oma käännökseni saksalaiselle Ordoliberalismille. Englanniksi sopiva käännös on mielestäni order-liberalism. (Ehdotin sitä New York Times lehden kolumnissa joitakin päiviä sitten.) Keskeistä on markkinatalous,jonka toimintaa valtio ohjaa vahvalla regulaatiolla.
Ajattelutavan juuret ovat 1930-luvun Saksassa. Valta-asemaan ajattelutapa nousi toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Sekä saksan talousihmettä että saksalaisten rakastamaa sosiaalista markkinataloutta pidetään kuri-liberalismin ilmentyminä.
Paras selvitys kuriliberalismin historiallisista juurista on: Sebastian Dullen and Ulrike Guerot, The Long Shadow of Ordoliberalism: Germany’s approach to Eurocrisis. Löytyy googlaamalla.
Kuriliberalismin keskeiset ovat ovat:
1. Tiukka talouskuri
2. Hintojen vakaus
3. Tinkimättömän itsenäinen keskuspankki
4. Armoton kartellien ja monopolien metsästys
5. Voimakas markkinoiden sääntely
Ajattelutapa eroaa sekä ranskalaisesta dirigismistä että anglo-amerikkalaisesta uusliberlismista. Positiivista kuriliberalismissa on sen periaatteellinen sitoutuminen taloudelliseen liberalismiin. Kokonaan toinen juttu on, murtaako kuriliberalismi käytännössä pikku hiljaa vapaan markkinatalouden pohjan.