Luin joulupyhien aikana Karl-Erik Michelsenin kirjoittaman Koneen yrityshistorian. Fantastinen kirja. Onnittelut, Kalle!
Kirja on hieno kuvaus siitä, miten yrittäminen ja yhteiskunta ovat nivoutuneet toisiinsa 1800-luvun lopusta näihin päiviin.
Harald Herlin (1874-1941) oli ensin virkamies, sitten yrittäjä. Kirja seuraa itsenäistymistä ja kansalaissotaa hänen perustamansa yrityksen, Oy Vesijohtoliike Ab:n, näkökulmasta. Ensimmäisen maailmansodan tuoma epävarmuus, lakot, työsulut ja ”vuoden 1918” tapahtumat iskevät yhteiskuntaan, mutta niin ne iskevät myös yritykseen, jonka johto joutuu ratkaisemaan muun muassa sen, miten punakapinaan osallistuneita työntekijöitä kohdellaan.
Heikki Herlin (1901-1989) oli – kuten hänen poikansa ja pojanpoikansa – maanviljelijä ja yritysjohtaja. Hän aloitti uransa kosmopoliittina hulivelinä, mutta löysi uskonnollisen ja yhteiskunnallisen vakaumuksen MRA-liikkeestä.
En ollut aiemmin perehtynyt tähän ”Moral Re-Armament” -liikkeeseen. Kirjan innoitamana paneuduin aiheesen hieman. Nopea päätelmäni on, että liikkeen merkitys toisen maailmansodan jälkeiseen kehitykseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa oli hämmästyttävän suuri. Liike painotti yritysten vastuuta työntekijöiden sosiaalisesta ja kulttuurisesta hyvinvoinnista. Yrityksen omistajat, johto ja työntekijät muodostivat perheen, jonka jäsenten tuli toimia yhteistyössä yhteisen hyvän saavuttamiseksi. MRA-liike ajautui sisäisiin ristiriitoihin 1950-luvun puolessa välissä ja Heikki Herlin vetäytyi sen toiminnasta.
Heikki Herlin oli insinööri, joka seurasi viimeistä tekniikkaa. Hänen poikansa Pekka oli liikkeenjohtaja, joka toi laskentatoimen osaksi yrityksen toimintaa.
Pekka Herlinin (1932-2003) aikana tapahtui merkittävä muutos yritysten ja yhteiskunnan välisessä suhteessa. ”Sosiaali-, terveys- ja kulttuuripalvelut siirtyivät viranomaisten vastuulle”. Alkoi hyvinvointivaltion aika.
Pekka Herlinin tarina on kerrottu John Simonin Koneen ruhtinas -kirjassa. Michelsen tuo tarinaan lisää yritysnäkökulmaa. Kirjasta käy selväksi, kuinka intensiivistä Koneen kansainvälistyminen oli ja kuinka lähellä Koneen myynti ulkomaille oli siinä vaiheessa, kun Pekka Herlin mietti sukupolvenvaihdosta. Oli onni Koneelle ja onni Suomelle, että jatkaja löytyi perheen sisältä.
Antti Herlinin aikaa Koneen johdossa on liian aikaista arvioda historiallisessa viitekehyksessä. Jo nyt voidaan todeta kaksi seikkaa. Ensimmäinen on Koneen huima menestys globaalella markkinoilla. Toinen on muutos yrityksen ja suomalaisen yhteiskunnan suhteessa. Vielä Pekka Herlinin aikana Kone oli suomalainen yritys, joka toimi kansainvälisesti. Antti Herlinin kone on globaali yritys, jonka kotipesä on Suomessa.
Suosittelen Kalle Michelsenin kirjaa lämpimästi. Sitä on ilo lukea.