Risto E.J. Penttilä

Kun Edison keksi sähkövalon, Suomi oli ensimmäisiä maita ottamassa sitä käyttöön. Kun Kalifornia keksi Uberin, asettui virallinen Suomi vastahankaan. Mikä on tilanne tänään? Se on huolestuttava.

Hyvä uutinen on se, että meillä on hyvin mietitty uusi lainsäädäntö, joka mahdollistaa entistä vapaamman kilpailun.

Huono uutinen on se, että lainsäädäntöön liittyvä siirtymäaika on osoittautumassa jarrutusajaksi.

Meillä on kaksi mahdollisuutta:

Jos teemme siirtymäajasta kiihdytysajan, voimme taata, että Suomessa on parin vuoden päästä hyvin toimiva ja modernisti säännelty henkilö- ja tavarakuljetusmarkkina. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tämä edellyttäisi sitä, että taksilupien määrää nostetaan joka neljänneksen aikana esimerkiksi kolmella sadalla. Tällä vauhdilla meillä olisi pääkaupunkiseudulla noin 1500 uutta taksilupaa ennen siirtymäajan päättymistä (kesällä 2018) ja voisimme siirtyä sulavasti uuteen aikakauteen.

Jos teemme siirtymäajasta jarrutusajan, voimme taata, että Suomi on kahden vuoden päästä pudonnut kuljetusmarkkinoiden kehityksestä ja meillä on käsissämme todellinen svaboda. (Svaboda tarkoittaa venäjäksi vapautta, mutta Suomessa sitä on Venäjän vallankumouksesta saakka käytetty kaaoksen synonyyminä.) Markkinoille tulee yhdellä kerralla noin kolme tuhatta uutta taksilupaa pelkästään pääkaupunkiseudulla.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme jälkimmäisessä skenaariossa eli jarrutusajassa. ”Viron uber” eli Taxify vetäytyi juuri Suomesta, koska taksimarkkina on hyvin ”sulkeutunut ja monopolistinen”. (Kauppalehti 5.1.2017) Taksilupien määrässä olemme huimasti vertailumaiden pääkaupunkeja jäljessä. Tukholmassa on 7,1 taksilupaa per tuhat asukasta. Helsingissä 1,9. (Lontoossa luku on 12. Roomassa, jossa lupien määrä on myös säännelty, luku on 3,4.)

Kyse ei ole pelkästään Uberista. Kyse on kasvusta ja työllisyydestä. Boston Consulting Groupin mukaan 25% uusista työpaikoista ja 6% kasvusta Pariisin alueelle syntyi viime vuosien aikana uusiin kuljetussovelluksiin. Koko Ranskassa uudet kuljetussovellukset tarjosivat enemmän uusia työmahdollisuuksia kuin mikään muu toimiala. (Tutkimus oli Uberin tilaama, mutta numerot vaikuttavat uskottavilta. Kts. https://medium.com/uber-under-the-hood/new-data-reveals-ubers-economic-impact-in-france-47debf888ef6#.5jtyeyclh)

Kauppakamarit ovat sata vuotta edistäneet vapaata kilpailua Suomessa. Samaan aikaan olemme yrittäneet pitää huolen siitä, että sääntely on reilua ja tasapuolista. Nykyinen hallitus on meidän mielestämme oikealla asialla sekä byrokratian purkamisessa että kilpailun vapauttamisessa.

Hallituksen liikennekaari on hieno yritys nostaa Suomi kuljetusalan kärkeen maailmassa. Se toimii teoriassa hyvin. Taksilupien siirtymäaika kertoo, toimiiko se myös käytännössä.

Ministerien määrän pudottaminen neljääntoista oli kiinnostava kokeilu. Valitettavasti se ei toiminut käytännössä. Ministerien määrää tulee lisätä kahdella hallituksen puoliväliriihessä.

Valtioneuvoston lainvalmistelua on kritisoitu pitkin hallitustaivalta. Viimeksi oikeuskansleri kiinnitti huomiota lainvalmistelun puutteisiin perustuslain näkökulmasta.

Merkittävä syy ongelmiin lienee, että nykyinen perustuslaki on huono (kuten kirjoitin Suomen Kuvalehdessä 24.7.2015). Toinen ongelma lienee, että lainvalmistelun resurssit ovat puutteelliset. Tämä ongelma vaikuttaa kaikkeen lainvalmisteluun.

Erityisesti katse kohdistuu yhdistettyihin ministeripesteihin. Kimmo Tiilikainen joutuu jakamaan itsensä maatalous- ja ympäristöasioihin. Jari Lindström hoitaa vielä hurjempaa kokonaisuutta: oikeus- ja työministerin hommia.

Kysymys ei ole ainoastaan siitä, että ministerin aika ei riitä. (Ministerin aika ei riitä koskaan kaikkeen.) Kysymys on myös siitä, että avustajien määrä on liian pieni. Kun superkiireiselle ministerille annetaan liian vähän henkilökuntaa, on tilanne haastava. Erityisesti jos avustajat ovat kokemattomia. Ja yhteistyö virkamiesten kanssa ei toimi.

Monet mukana olevat henkilöt kertovat, että lain valmistelutyö on nykyisin hyvin sekavaa. Poliittiset avustajat neuvottelevat keskenään ja päätyvät välillä ratkaisuihin jotka sittemmin osoittautuvat joko juridisesti tai taloudellisesti mahdottomiksi. Asiaa tuntevilta virkamiehiltä ei muisteta kysyä, eivätkä johtavatkaan virkamiehet tiedä, mitä on meneillään. Roolit menevät sekaisin.

Ratkaisu tähän kysymykseen olisi luopua poliittisista valtiosihteereistä ja ottaa käyttöön varaministerin tehtävät. Näin suureen muutokseen ei kuitenkaan voida ryhtyä kesken hallituskauden. Siksi nyt on lisättävä ministerien määrä ja varmistettava resurssit ministeriöissä. Ministerien määrän lisäys tuo myös riittävän määrän uusia poliittisia avustajia, joten liian hätäisen poliittisen valmistelun ongelma helpottuu hieman samalla kertaa.

Hallitus on lisännyt rahaa ulkopuolisiin selvityksiin. Tämä TEAS raha on tarpeellinen lisä valtioneuvoston työhön, mutta se ei kuitenkaan korvaa valmistelukoneiston puutteita. Tulisi harkita onko osa tuosta rahasta käytettävä lainsäädäntötyön resurssien parantamiseen.

Lopulta kysymys ei ole rahasta. Meidän täytyy hyväksyä se, että hallituksen toimintaedellytysten ylläpito on niin tärkeä asia, että sitä ei pidä vaarantaa muutaman miljoonan säästöillä. Miljoonan säästö väärästä paikasta voi johtaa miljardien menetyksiin toisaalla.

Start-up -yrittäjät kannustavat ”epäonnistumaan nopeasti”. Nyt on hallituksen aika näyttää, että se toimii yrittäjämäisesti. Kun yksi lähestymistapa ei toimi, pitää sitä vaihtaa. Hallituksen tulee nimittää kaksi uutta ministeriä ja virkamiesten määrää lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä.