Risto E.J. Penttilä

Brexit ei ole avioero vaan uuden suhteen alku. Pesänjakamisen sijasta meidän pitää kääntää katse tulevaisuuteen.

Kuluva vuosisata on ollut tuskien taival Euroopan Unionille. Kaikki mikä voi mennä pieleen on mennyt pieleen.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, se oli vapauden ja markkinatalouden synonyymi. Nyt siitä on tullut nuorisotyöttömyyden, velkaantumisen ja jatkuvien kriisien synonyymi.

Näin ei voida jatkaa. Euroopan unionin on uudistuttava perinpohjaisesti. Muuten hukka perii.

Brexit tarjoaa loistavan mahdollisuuden EU:n uudistamiseen. Meidän on mahdollista siirtyä ideologisesta integraatiosta pragmaattiseen integraatioon. Meidän on mahdollisuus siirtyä Bryssel-keskeisestä Euroopasta kehittyvien kaupunkien ja alueiden dynaamiseen Eurooppaan. Meidän on mahdollista palauttaa Euroopan Unionin sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli Euroopan yhdistämiseen.

Valitettavasti Euroopan yhdistäminen ei tunnu olevan EU:n agendalla. Koko puhe avioerosta kertoo siitä, että olemme rakentamassa pysyviä rajalinjoja Euroopan sisälle. Suomen pitää asettua tällaista puhetta ja tällaista ajattelutapaa vastaan.

Brexit on megavaikea superhaaste. Mutta politiikan tehtävä on kääntää suuren luokan ongelmat suuren luokan mahdollisuuksiksi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppa epäonnistui rauhan rakentamisessa, koska se keskittyi Saksan rankaisemiseen. Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa onnistui rauhan rakentamisessa, koska se keskittyi uuden yhteistyösuhteen rakentamiseen.

Ehdottaisin nöyrästi EU:n neuvottelijoille, että meidän kannattaisi ottaa mallia toisen eikä ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä lähestymistavasta.

Brexit ei ole avioero. Se ei ole sodanjulistus. Se on mahdollisuus uuteen.

Hatunnosto Junckerille: hän on julkaissut viisi skenaariota EU:n tulevaisuudesta. Kolme näistä ovat hyviä Suomelle, kaksi ovat huonoja. Kaikissa Suomi tarvitsee uutta nordismia eli uutta pohjoismaista yhteistyötä, johon kuuluu myös Viro.

Kaksi Junckerin skenaarioista ovat epärealistisia:

Skenaario numero yksi eli ”Jatketaan niin kuin nytkin” ei miellytä ketään. Päätöksiä ei saada aikaan. Euron tulevaisuus on epävarma. Tyytymättömyys Brysseliin on suurta. Joten hylätään tämä.

Skenaario numero viisi eli ”tehdään paljon enemmän yhdessä” tarkoittaisi federalistista EU:ta, jota ei tässä poliittisessa tilanteessa saada aikaan. Joten hylätään myös tämä.

Kolme keskimmäistä skenaariota ovat mahdollisia Suomelle. Ne voivat olla myös hyviä, jos niitä vauhdittaa voimakas uusi pohjoismainen yhteistyö.

Skenaario kaksi eli ”vain yhteismarkkina” on Suomelle parempi kuin ei EU:ta laisinkaan. Yksi sen tavoitteista on regulaation voimakas vähentäminen, joka sopisi meille. Jos tätä visiota tukemaan rakennetaan vahva pohjoismainen poliittinen yhteistyö, on näkymä Suomelle hyvä. Ruotsin ja Suomen yhteinen jäsenyys Natossa vahvistaisi turvallisuutta.

Skenaario kolme eli ”jos haluaa tehdä enemmän, tekee enemmän” tarkoittaa monen nopeuden Eurooppaa. Tässä skenaariossa pohjoismaat voisivat mennä syvemmälle kuin muut. Tärkeätä olisi välttää jyrkännettä Euromaiden ja muiden välillä.

Skenaario neljä eli ”vähemmän, mutta tehokkaammin” sopisi meille vallan mainiosti onhan EU:n suurin ongelma ollut suuri kunnianhimo yhdistettynä huonoon toteutukseen. Pohjoismaiden kanssa meidän tulisi varmistaa, että prioriteetit ovat realistisia eivätkä komission toiveunia.

Junckerin skenaarioista puuttuu hajaantuminen ja romahdus, mutta aivan kaikkea ei voi komission puheenjohtajalta vaatia. Tämä on hyvä keskustelunavaus komissiolta.