Risto E.J. Penttilä

SAK juhlii satavuotista taivaltaan tänään. Onnittelut!

Maamme 1900-luvun historiasta löytyy kaksi S:llä alkavaa organisaatiota, jotka ovat muovanneet suomalaista yhteiskuntaa suuresti. Ne ovat Suojeluskunta ja SAK.

Suojeluskunta muokkasi Suomea ennen toista maailmansotaa, SAK sen jälkeen.

Molemmat saivat miehensä/naisensa presidenteiksi. Molempien piiristä nousi monia ministereitä. Molemmat olivat maanlaajuisia ”liikekannallepano-organisaatiota”: ne saivat jäsenensä liikkeelle, jos siihen tuli tarvetta. Molemmilla oli omintakeinen erityissuhde suhde parlamenttiin ja hallitukseen.

Suojeluskunta lakkautettiin vuonna 1944. Siksi se ei joutunut kokemaan muutoksen haastetta. SAK joutuu muutoksen haasteen kokemaan.

Avoin maailmantalous on vaikea toimintaympäristö niin yrityksille kuin ay-liikkeelle. Menestymiseen tarvitaan joustavuutta, luovuutta ja luotettavuutta. Toivon kaikkea sitä satavuotiaalle!

Ranskan roolimalli on Angela Merkel – ei Margaret Thatcher. Tämä tuli selväksi kun Francois Heisbourg puhui Ranskan presidentinvaaleista EVAssa. Heisbourg on yksi tunnetuimpia eurooppalaisia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita.

Ranskassa on Heisbourgin mukaan meneillään eksistentiaalinen kriisi. Hätätila johtuu siitä, että Ranskan valtio – joka on ranskalaisen yhteiskunnan ydin – on uhattuna. Valtion asemaa uhkaa sekä globalisaatio että Euroopan integraatio. Siksi ei ole yllätys, että kaikki presidenttiehdokkaat suhtautuvat globalisaatioon kielteisesti ja integraatioon vähätellen.

Vaaleissa ei valita vain presidenttiä. Vaaleissa valitaan Ranskan toimitusjohtaja ja de facto monarki. Siksi pelissä on paljon.

Kuka tahansa kolmesta pääehdokkaasta voi Heisbourgin mielestä tulla valituksi. Nicolas Sarkozy on todennäköisin, mutta viime vaaleissa todennäköisin vaihtoehto on aina hävinnyt. Ségolène Royal on suosittu, mutta hänen suosiotaan näivettää hänen levämperäinen suhtautuminen asiantuntijoihin ja asiantuntemukseen. Francois Bayrou on noussut varteenotettavaksi ehdokkaaksi siksi, että hän on sanonut muiden ehdokkaiden lupaavan liikaa.

Parhaimmillaan Ranskaa odottaa Angela Merkelin tie – eli maltilliset uudistukset. Pahimmillaan edessä on eksistentiaalisen kriisin jatkuminen.