Paavon lista

En ole Paavo Lipposen intellektuellilistalla. Toisaalta hän ei ole myöskään minun listallani.

Olen pitänyt Paavoa erinomaisena poliittisena johtajana, mutta en suurena ajattelijana.

Lipposen suhtautuminen käsitteisiin uusliberalismi ja sosialismi kuvaa hyvin hänen ajattelunsa poliittisuutta. Hän tyrmää professori Heikki Patomäen väitteen, että uusliberalismi murtautui Suomeen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituskauden aikana. Lipposen mukaan kysymys ei ollut uusliberalismista vaan siirtymisestä siihen sosialismiin, jota hän peräänkuulutti 1970-luvulla. (Lipponen sanoi tämän Arto Nybergin haastattelussa 19.5.2008.)

Patomäki on yleensä väärässä asiassa kuin asiassa, mutta tässä hän on lähempänä totuutta kuin Lipponen. Suomalainen hyvinvointivaltio oli syöksykierteessä siksi, että se oli alkanut lähestyä sosialismia. Se pelastettiin avaamalla suomalainen yhteiskunta ja talous kilpailulle. Jos tämä ei ollut uusliberalismia niin puhutaan sitten vain taloudellisesta liberalismista

Teitä vai ohjuksia?

Svetogorskin asukkaat käyvät uutisten mukaan kuumina (MTV3, Huomenta Suomi 18.3.2008). Syynä ovat huonot tiet, jotka ovat täynnä rekka-autoja. Ongelma ei rajoitu Suomen itärajalle. Huono infrastruktuuri on Venäjän iso ongelma.

Samaan aikaan Venäjä aikoo käyttää viiden vuoden aikana 200 miljardia dollaria puolustusvoimien aseistuksen uusimiseen. Syynä on ”uusi varustelukilpailu, jonka ovat aloittaneet maailman kehittyneimmät maat”.

Yleensä en ole innostunut ”aseita vai voita” -vertauksista. Mutta nyt olen sitä mieltä, että Venäjä tekisi palveluksen itselleen ja muille, jos se laittaisi infrastruktuurinsa kuntoon ja jättäisi sapelien kalistelun vähemmälle.

Eli teitä mieluummin kuin ohjuksia.