Risto E.J. Penttilä

The Trump-Putin meeting has met with a lot of criticism here in Helsinki. Is there a good argument to host the meeting?

Yes, there is, and it comes from Winston Churchill. He famously declared that it is always better to jaw-jaw than to war-war.

Today’s international relations are no longer a zero-sum game. They are a negative-sum game. Trade wars, sanctions, Brexit and Syria are case studies of how to make a bad situation worse. The Balkanisation of the Internet and the inability to agree on a price for carbon are worrisome examples of the lack of co-operation on key issues facing us all.

The Putin and Trump meeting in Helsinki will not solve any of these issues. Heck! It may even make things worse: a good deal for Putin and Trump may be a rotten deal for everyone else. But let’s ask ourselves this: Do we want to promote a world where the leaders of great powers (in this case nuclear powers) do not meet? Or should we put our efforts into influencing the content of their meetings?

My vote goes for the latter.

”Kulumaa on, mutta liike on hyväksi.” Näin sanoi ortopedi taannoin polvestani. Sama lause pätee myös politiikkaan: kulumaa on, mutta liike on hyväksi.

Länsimainen politiikka on murroksessa. Meillä on Katalonia ja Brexit, Trump ja populistit, autoritääriset johtajat ja karismaattiset kansanvillitsijät. Edustuksellinen demokratia kipuilee sosiaalisen median arvaamattomuuden ja monilukuisten muiden haasteiden kanssa.

Uudet liikkeet – kuten Hjalliksen aloittama liike – voidaan nähdä uhkana poliittiselle järjestelmälle tai tapana uudistaa sitä. Itse kallistun jälkimmäisen kannalle.

En usko, että Macron on totuus tulevaisuudesta. En usko, että Trump on malli tulevaisuuden johtajasta. En usko, että Hjallis viitoittaa meille tien onnelliseen yhteiskuntaan. Mutta on aivan mahdollista, että jokainen uusi poliittinen hanke – niin kauan kuin se toimii demokraattisten pelinsääntöjen puitteissa – on askel kohti paremmin toimivaa demokratiaa.

Ymmärrän hyvin, että Petteri Orpoa harmittaa. Ehkä voin hieman lohduttaa. Nuorsuomalaisten haasteen torjuminen vahvisti Kokoomuksen asemaa 1990-luvulla ja lähetti Sauli Niinistön matkalle kohti Presidentin linnaa. Ehkä historia toistaa itseään.

Minulta on kysytty miksi nimeäni ei löydy Liikkeen perustajien listalta. Syitä on kolme.

Ensiksi: keskityn työhöni Nordic West Officessa. Uskon nimittäin, että pohjoismaiset yritykset voivat muuttaa maailmaa vielä enemmän kuin poliittiset liikkeet.

Toiseksi en ole yhtä pessimistinen Kokoomuksen suhteen kuin Hjallis; olen yhä Kokoomuksen jäsen.

Kolmanneksi: olen ollut kerran mukana perustamassa poliittista liikettä. Kyllä yksi kerta riittää.