Hollannin malli

 Hollanti on radikaalisti uudistanut elinkeinopolitiikkansa. Ministeriöitä ja muita organisaatioita on yhdistetty, mutta mikä tärkeämpää: innovaatioita ja kasvua haetaan nyt uudella tavalla. Ehkä Suomella olisi oppimista?

Hollannin mallissa on kaksi osaa. Nopeasti katsoen ne tuntuvat olevan ristiriidassa keskenään. Ensiksi, innovaatioita pyritään kannustamaan verovähennyksillä. Peruste tälle lähestymistavalle on vanha tuttu eli se, että ”valtion ei pidä valita voittajia”. On parempi, että yritykset saavat itse päättää mihin hankkeisiin uskovat.

Toiseksi: Hollannin hallitus on valinnut 9 ”huippusektoria”, joita se pyrkii erityisesti tukemaan. Eli toisaalta sanotaan, että valtion ei pidä valita voittajia. Toisaalta kuitenkin valitaan 9 sektoria, joita tuetaan. Miten tämä on selitettävissä?

Kyseessä on ajallemme tyypillinen ’sekä että’ -lähestymistapa. Yhtäältä Hollannin hallitus haluaa mahdollistaa yllätykset, jotka nousevat miltä tahansa sektorilta. Siksi verovähennysoikeus. Toisaalta se haluaa panostaa omat resurssinsa (koulutus- ja tutkimusrahat, virkamiesten ajankäyttö jne.) niihin sektoreihin, joihin se itse uskoo. Kuulostaa melko järkevältä. Järkevältä kuulostaa myös se, että jokaiselle huippusektorille on nimetty pieni kolmen hengen ohjausryhmä, joka tekee ehdotuksia siitä kuinka tulisi edetä. Mukana on yksi (nykyinen tai entinen) yritysjohtaja, yksi tutkija/asiantuntija ja yksi virkamies.

Hollannin huippusektorit ovat: 1. maatalous ja ruoka, 2. kukat ja kasvinjalostus, 3. High tech materiaalit ja systeemit, 4. energia, 5. logistiikka, 6. luovat alat, 7. life sciences, 8. kemikaalit, 9. vesi.

Mitkä olisivat Suomen huippualat?

Onnistuuko Olli Rehn?

 Komissaari Olli Rehnin kriisinhallintastrategiassa on ollut kaksi tavoitetta. Ensiksi, komissio on pyrkinyt patoamaan kriisin kolmeen ongelmavaltioon eli Kreikkaan, Portugaliin ja Irlantiin. Toiseksi, komissio on ostanut aikaa, jotta Euroopan talous kestäisi lainojen uudelleenjärjestelyn. Virallisesti lainojen järjestelyistä ei tietenkään ole puhuttu. Mutta todellisuudessa kaikkia vaihtoehtoja on tarkasteltu jo pitkään. Tällä viikolla nähdään leviääkö kriisi Italiaan. Jos näin käy, strategia on epäonnistunut.

Oma veikkaukseni on, että kriisi ei leviä Italiaan. Sen sijaan komissio lähtee päättäväisesti muokkaamaan Kreikan, Portugalin ja Irlannin lainojen ehtoja. Tämä tulee tapahtumaan yhteistyössä Euroopan pankkien kanssa. Vaikeus on siinä, että lainojen uudelleen järjestelyä ei voi nimittää lainojen uudelleenjärjestelyksi. Muutoin kukaan ei enää sijoita Espanjan, Italian tai muiden heikkojen euromaiden valtion papereihin. Kyseessä on siis vähän samanlainen haaste kuin Suomella kylmän sodan aikana: piti selittää miten pystyimme olemaan puolueeton samaan aikaan kun meillä oli sotilaallinen sopimus Neuvostoliiton kanssa. Olli Rehn ehti olla mukana tuossa sanojen selittelyssä. Se auttaa häntä epäilemättä myös nyt.